Ruokatottumuksiani

Pak bung (ผักบุ้ง) – eli vesipinaatti tai ”morning glory” – on suosittu trooppinen vesikasvi, jota käytetään laajalti Kaakkois-Aasian ja Thaimaan keittiöissä. Tätä keräsimme eilen aamiasmatkalla peltojen reunalta, kun ajelimme PeeCeeX-skootterilla katsomassa ovatko ankattaret ja heidän vihaiset puolisonsa jo tulleet lannoittamaan riisisatoa ja munimaan. Eivät olleet, sillä Phatthalungin sadekausi on vielä edessä.

Aamujuomana oli tuttuun tapaan kaksi puukuksallista kahvia, gingerjuomaa sekä minulle uutta pinaattijuomaa. Aamiaisen nautimme etupäässä kantapaikassamme, jossa menimme myös edellisjouluna kihloihin tarjoten kaikille aamiaisen. Halpaa ja mukavaa lystiä. Suuhun menee aamuisin nuudeleita, monenlaisia ituja, papuja ja kurkkua sekä muita vihanneksia, joiden nimiä en tiedä.

Thaimaan ruokakaupoissa ja toreilla myytävät hyvänmakuiset perunat ovat pääosin peräisin Kiinasta. Makron hyllyiltä löytyy myös Thaimaan kuninkaallisen Royal Projectin tuotteita. Nämä ovat Thaimaan pohjoisvuoristossa, kuten Chiang Main ja Chiang Rain alueilla viljeltyjä laatuperunoita, joiden maku ja koostumus ovat erinomaisia, mutta hinta on hieman korkeampi.

Tänä talvena aion vähentää lisää lihan syöntiä ja täyttää sekä lautasta että vatsaa enemmän erilaisilla tuore- tai pakastekaloilla, joista Marokot valmistaa erinomaista ruokaa. Kun kerran tai useammin viikossa syömme ulkona, on se usein kanaa ja riisiä. Ruokajuomana on oikeastaan aina silloin vettä. Jos joskun ratkean syömään pizzan tai purilaisen, huutelen sen alas Coca-Colalla tai Fantalla.

Syömiseni talvikotimaassa onkin sangen toisenlaista kuin kesäisin Suomessa. Luulen että terveellisempääkin, vaikkei chili edelleenkään suuhuni juuri istu. Syön myös milloin missäkin valmisruokapaikassa, mutta kertaakaan en ole saanut Thaimaassa minkäänlaista, edes ruokamyrkytyksen tapaista. Alkuaikojen alkumatkojen löysähkö vatsakin on jo vuosien takana.

Voin olla väärässä, mutta minusta tuntuu, että thaimaalaiset hyödyntävät luonnonkasveja suomalaisia enemmän. Vaikka meilläkin on marjamme, joiden poimimisen suomalaiset viranomaiset estivät viime kesänä tuhannella thaipoimijalta. Vaikka syyt jotenkin ymmärränkin, en kuitenkaan ymmärrä. Sillä suurimmat kärsijät olivat poimijat, jotka olivat rakentaneet perheensä tulevaisuuden suurelta osin marjasadon varaan.