Kolme verokarhua eläkeläisen kukkarosta – ja puolet vuodesta Thaimaassa”

Eläkkeellä oleminen ei tarkoita verovapaata elämää. Jokaisesta kuukausieläkkeestäni pidätetään veroja, jotka jakautuvat valtiolle, kunnalle ja kirkolle. Kun katselen omaa tilannettani – puolet vuodesta Thaimaassa, omavarainen vesihuolto Suomessa ja niin edelleen, herää kysymys: mitä vastinetta saan näistä maksuista? Valtion tulovero on progressiivinen ja muodostaa merkittävän osan pidätyksestäni. Sen kautta rahoitetaan muun muassa vesihuoltoa, teitä, kulttuuria, koulutusta, sosiaaliturvaa, kansaneläkkeitä ja yhteiskunnan muita peruspalveluja. Oma hyötyni taitaa terveydenhuolton kela-korvauksineen olla teiden lisäksi turvallisuus ja järjestelmän vakaus. Thaimaassa ollessani en käytä mitään suomalaisia palveluja, vaan turvaan terveydenhoidonkin erikseen hankkimallani matkavakuutuksella ja yksityissairaaloilla ja -lääkäreillä. Verojen maksuista ei ole siis suurtakaan suoraa hyötyä, vaikka ne ylläpitävät yksityistä järjestelmää, joka maksaa työeläkkeeni ajallaan.  

Kunnallisveroni ohjautuu Tuusulaan. Se rahoittaa muun muassa kouluja, terveyskeskukset, vanhuspalvelut, tiet ja pelastuslaitoksen. Jos tarvitsen hoitoa Suomessa, saan sen. Turvallisuus ja tiet ovat myös arjessa läsnä. Thaimaassa ollessani en käytä kunnan palveluja lainkaan. Vesihuollon ja jätevesipalvelutkin hoidan luonnonlähteellä, omalla imeytyskaivolla ja ekokäymälöillä.  Tosin nyysin tai haen luvalla kunnan tai naapurikaupungin vettä 1000 litraa kerralla. 

Kirkollisvero on pieni osuus, mutta sen merkitys on erityinen. Hautausmaat ovat minulle tärkeitä, jota aion hyödyntää ensi kesänä viemällä haudoille kasvattamia leikkokukkia hautahakupalveluiden opastamana. Hautausmaiden ylläpito ja väestökirjanpito ovat konkreettisia palveluja, joita itsekin tarvitsen silloin tällöin. Kastettu sekä vihittykin pariin kertaan minut on verorahoillani. 

Kun lasken yhteen, huomaan että veroni rahoittavat paljon sellaista, mitä en itse käytä – varsinkin Thaimaassa ollessani. Silti ne turvaavat järjestelmän, joka maksaa eläkkeeni ajallaan ja pitää yhteiskunnan vakaana. Verojen “katteeni” on siis osittain henkilökohtainen, osittain yhteinen. 

Eläkeläisenä verojen maksaminen tuntuu joskus huonolta sijoitukselta, etenkin kun puolet vuodesta kuluu ulkomailla ja osa palveluista jää muutenkin käyttämättä. Mutta samalla se on osa suurempaa sopimusta. Yhteiskunta pysyy pystyssä, kun kaikki osallistuvat. Veroni eivät ole vain minun hyödykseni, vaan myös muiden turvaksi. Se onyhteisen yhteiskuntavastuun kantamisen muoto, jota harva ja harvoin tulee ajatelleeksi.