Ankkaoppitunti

Thaikotiseudullani Phatthalungissa sanotaan, että kananmunat ovat ruskeita ja ankan vastaavat valkoisia. En tiedä kuinka varmaa tietoa tämä on, mutta ainakin avokeittiön matkakassissani munimassa käyvien kanojen tuotokset ovat ruskeita, kuten munijatkin. Thaimaan koirasankka vastaavasti voi olla ihmiselle "vihainen" tai ainakin käyttäytyä hyvinkin hyökkäävästi. Tämä ei yleensä johdu pahantahtoisuudesta, vaan eläimen luonnollisista vaistoista.

​Thaimaan ankat – erityisesti usein nähtävät myski- ja pekinginankat – voivat yllättää äksyllä luonteellaan. Koiraan tärkein tehtävä onkin suojella parveaan ja naaraita. Kun se kokee minut tunkeilijaksi tai uhaksi "omille tytöilleen", se sähisee, pitää kovaa ääntä, juoksee kohti ja näykkiikin. Thaimaassa ankat elävät usein vapaina pihoilla, ja ne voivat pitää koko piha-aluetta omana valtakuntanaan. Näin on näköjään myös riisipeltojen laita. 

Ankat ovat sosiaalisia lintuja, joilla on tarkka hierarkia. Koirasankka saattaa myös kokeilla, mihin kohtaan sijoitun tässä järjestyksessä. Kun se juoksee perässäni ja näykkii varpaita, se yrittää myös osoittaa olevansa "pomo".

​Keväällä tai Thaimaan olosuhteissa usein sateiden jälkeen ja pesimäkaudella koiraiden hormonitasot nousevat, mikä tekee niistä huomattavasti tavallista aggressiivisempia ja suojelevampia. Jos ankkaa on aiemmin kohdeltu huonosti tai se on säikähtänyt jotain, se voi myös puolustautua hyökkäämällä. Thaimaassa katukoirat ja muut eläimet pitävät ankat jatkuvassa hälytystilassa, jolloin ne reagoivat herkemmin myös ihmisiin. Vihaisen ankan tunnistaa, kun se laskee päänsä matalaksi ja päästää sähisevää ääntä sekä yrittää tarttua nokallaan vaatteisiin tai ihoon. Varsinkin sandaalini ovat niille kovin uhkaavia. Usein se levittää myös siipensä näyttääkseen suuremmalta.

Kohtaamiset tuntuvat todella eläviltä ja perinteisiltä thaimaalaisilta aamuilta! Sillä riisipellot, skootterit ja vapaana laiduntavat ankat (khai lai thung, eli kirjaimellisesti "peltojen vaeltavat munat/ankat") ovat osa thaimaalaista maaseutuidentiteettiä. Kun pysähdymme pyörälläni niiden reviirille, koirasankka kokee minut Morakotia suurempana, meluisana ja uhkaavana tunkeilijana. Juuri tuossa ympäristössä kohtaamamme vihaiset riisipeltojen ankat ovat ärhäkkäitä. Niillä on vastuu suuresta laumasta. Khai lai thung -laumoissa voi olla tuhansia ankkoja. Koirasankoilla onkin valtava stressi pitää moinen määrä naaraita kasassa ja suojella niitä pedoilta kuten käärmeiltä tai koirilta. Skootterini ja minä Tatan kanssa olemme tässä yhtälössä yhtä suuri, tuntematon uhka.

Riisipellot ovat myös ankkojen buffet-pöytiä, joista ne syövät etanoita, hyönteisiä ja pudonnutta riisiä. Koiras siis suojelee myös ravintoapajia, jotta naaraat saavat syödä rauhassa ja pysyvät munivina. Skootterin pörinä taitaa tuntua ankan korvaan aggressiiviselta murinalta, mikä saa sen nousemaan heti puolustuskannalle. Joten aamuisin syön vihaisten ankkojen kilttien puolisoiden valkoisia munia.