Sininauhasäätiö olimme me kaikki yhdessä

Tänä päivänä entinen työpaikkani ja iso osa silloisen "elämäni Sininauhasäätiö" sanoo netin etusivulla itsestään näin: "Lähtökohtana asiantuntijuus ja ihmisarvon kunnioitus. Teemme työtä asunnottomuuden poistamiseksi ja autamme ja tuemme yhteiskunnassa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia. Heitä ovat esimerkiksi eri syistä asunnottomuutta kokevat tai asunnottomuusuhan alla olevat ja ihmiset, joilla on päihderiippuvuutta ja mielenterveys- tai muita haasteita. Työmme lähtökohtia ovat asiantuntijuus sekä yksilön ja ihmisarvon kunnioitus. Sininauhasäätiö on osa Sininauhasäätiö-konsernia, jossa työskentelee yhteensä yli 250 auttamisen ammattilaista."

Viime yönä kilahti sähköiseen postilaatikkooni mukava viesti: "Hei Jorma. Terveiset Sininauhasäätiöstä! Sininauhasäätiöllä on ensi vuonna juhlavuosi, kun se täyttää 70 vuotta, ja sen vuoksi olemme suunnanneet katseen menneisyyteen. Olemme tekemässä pientä historiikkia tai historiakatsausta. Sen tiimoilta päädyin sinun blogiisi, jota olen lukenut suurella mielenkiinnolla. Erityisesti minua kiinnostaa Olga Hjelmman, jonka perintö on päässyt meiltä hieman unohtumaan. Blogisi perusteella sinulla on hänestä enemmän tietoa kuin säätiön nykytyöntekijöillä. Olen tehnyt omaa taustatutkimusta, mutta moni asia hänestä tai hänen motiiveistaan on jäänyt epäselväksi.

Muutenkin monet historian käänteet ovat jääneet pimentoon, sillä esimerkiksi vielä noin 15 vuotta sitten tallessa olleita Raittiuskotisäätiön toimintakertomuksia alkuajoilta on kadonnut. Olen saanut selville, että entinen vaimosi Päivi Strandén on tehnyt PowerPoint-historiikin, jota en ole mistään löytänyt. Osaatko kertoa, mistä sitä voisi etsiä?

Muutenkin sinun muistitietosi ja kokemuksesi Sininauhasäätiöstä/Raittiuskotisäätiöstä kiinnostavat. Blogisi perusteella olen ymmärtänyt, että menneisyydessä ehkä tapahtui asioita, jotka ovat jääneet hampaankoloon. Olisitko kuitenkin halukas keskustelemaan hetken Sininauhasäätiön menneisyydestä? Huomasin, että vietät aikaa Thaimaassa, mutta esim. videopuhelu onnistuisi Teamsissa, Googlessa, WhatsAppissa, Viberissa tai vastaavassa. Jos olet Suomessa, voimme tavata kasvotusten toivomassasi paikassa. Hyvää alkanutta vuotta! Odotan kovasti päästä keskustelemaan kanssasi."

Siihen vastasin: "Morjens. Olipa mukava sähköposti sekä tieto, että olet lukenut Elämän tähden blogiani. Ehkä maininta, että jäi hampaankoloon on oikea, mutta samoihin koloihin jäi paljon hyvääkin. Monipuolinen ja minulle ainutlaatuinen kokemus siis. Oikein mielelläni tapaan sinut, kun palaan Suomeen maaliskuun loppupuolella. Ehkä otat sitten uudelleen yhteyttä? Taidan liittää sähköpostisi ilman nimeäsi tai osan siitä blogiini, jonka poistan, jos niin tahdot. Päiviin kannattaa olla suoraan yhteydessä, kuten Hilppa Salmiseenkin. Hänen elostaan, jos sitä vielä on, voisi Päivikin tietää."

Tätä kirjoittessa ja julkaistessani ajattelin, että kun historiikista tullee julkinen, niin toki siihen liityyvät taustakeskustelutkin osaltani kestävät päivänvalon. Hyvillä mielin olen huomannut, että Sininauhasäätiön Outi ja Esa Toivarin luoma mummonmökki on säilynyt logossa, vaikka kissa onkin katolta kadonnut. Ehkä siksikin, että kukaan ei ole koskaan kysynyt sen merkitystä tai symboliarvoa. Sillä olihan meillä Topikatti, Karvinen ja Jatkokatitkin sekä jo suunnittelupöydälle muiden kuoppaama Kujankatti. Jonka moni stadilainen tai maalta muuttanut tuntee surullisenkin kuuluisana "Ruusulankatuna".

Mutta sananan ja toinenkin Sininauhasäätiön mummonmökistä ja kissasta sen katolla. Lähtökohtana oli kodinomainen inhimillisyys. Kuinka kulku- tai katukissasta tulee kotikissa ja kadun tilalle asunto, joihin teemme kodittomuuden tilalle koteja. Sekä lisäämme yhdessä viihtyvyyttä muun muassa päiväkeskus Myrrissä ja Karvisessa.