Elämäni sijoitukset, osa 2

Kirjoittaessani eilen ensimmäistä osaa Elämäni sijoituksista sanoin jatkavani tänään. Sijoituksista, joissa on ollut vähemmän tai ei lainkaan järkeä, mutta sitäkin enemmän tunnetta. Monesta on jäljellä tai ollutkin koko ajan vain symbolinen arvo, joskus arvetkin sekä ajan yhä syventämät muistot. Yksi tälläinen on perustamani Elämän tähden ry, jonka omistukseen ja hallintaan olen siirtänyt syystä ja monestakin jotain omaa. Punakirjaimisen linkin takana on viime vuotinen kirjoitus yhdistyksen logon synnystä. Myös muista samanvärisistä aukeaa jotain sijoituksistani. 

Seukka ry on laukaalainen yhdistys, jonka jäsen olen ollut iät ja ajat. Sillä on Lapissa tien varrella piilopirtti, joka on kaikkien nähtävänä ja josta minulla on pieni Tapojoki-osuus. Samoin on Salon Kruusilan kylän Ystävyyden Majatalosta.

Jokilaakson luonnonsuojelualue tai Rapula-tila Jämsässä eivät ole ainoat luontoa suojelevat sijoitukset. Salossa oli kerran myytävänä osuuksia monen sadan hehtaarin merialueista, joiden keskellä on muun muassa Teijon kansallispuistoon kuuluva Isoholman saari. Kun saarta ei ollut mahdollista eikä rahaakaan ostaa, sijoitimme meriveteen. Saaren ympärillä olevan veden lisäksi Elämän tähden, me tai minä on sijoittanut sen rannalla kahteen taatusti Suomen pienimpään rantapaikkaan. Satamaparkki Oy:n 3x6 ja 3x8 metrin alueet ovat Matildan Marinan pihapiirissä.

Joku vuosi sitten Pattaya Suomi-Seura hurahti jäsenistön kannustamana hankkimaan omia tiloja Thaimaasta. Ne se ajatteli rahoittaa myymällä omistusosuuksia, joihin kuului kylkiäisenä rajaton talon katolla olevan saunan käyttöoikeus uima-altaineen. Sellaiset mekin hankimme. Seuran omien tilojen siivet eivät kantaneet, joten jäljellä on vuokralla olon lisäksi pari kertaa viikossa saunavuoro, jos sitäkään. 

Vuosikymmenten aikani useammastakin sijoituksesta on jäljellä vain muistot, sillä aika ja muuttunut omakin elämä on tehnyt tekoja ja tekosiaan. Yksi sen tapainen on Syrjäntakanen ja toinen on Seven Seas, jonka Päiviksen omistamaan osakehuoneistoon sijoitin rahaa. Tosin silloin ajattelin vain lainaavani. Nykyisin kerrotun mukaan se onkin huono sijoitus. Ehkä silläkään ei mielen pahoittumisen lisäksi ole muuta väliä.

Viimeinen satasen sijoitukseni on viikon takaa, kun ostin osuuden omasta reissujunasta, joka joskus on totta tai sitten ei. Samassa junassa näyttää olevan myös  Onnibus Möttö ja Angry Birds Vesterbacka. Joka puuhaa Jokilaakson naapuriin Tallinna-tunnelin Suomen päätä. 

Kerran vielä menen ylös savuna, sieluna tai molempina, matojen murkinaksi maan uumeniin, merten syvyyksiin vesieläjien herkuksi tai en minnekään. Jäljelle nahkapukuni sisällöstä jää vain muistot ainutlaatuisesta mitättömyydestäni. Eräänä päivänä viimeinenkään minusta jotain tiennyt tai muuten muistanut ei ole enää kysymässä mitään. Vaan sen jälkeen joku tuntematon, jonkin minuun liittyvät nähdessään tai kokiessaan saattaa kysyä: "Kuka tai mikä Jorma Soini?" Tai ehkä kukaan ei enää silloin mieti yksin eikä muiden kanssa minusta milloinkaan mitään.