Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 12. heinäkuuta 2019

Käänteiset järjestykset

Jormas: Minulla on hyvä ystävä nimeltään Matti Huunan-Seppälä. Jonka kanssa en juuri yhteyttä pidä, vaikka taisin olla häissäkin. Ja hänen tai heidän kotonaankin on isketty tarinaa. Viinaakin olen tainnut Matin kanssa juoda. Silloin kun laveaa väyläämme piti kaventaa päihteillä.

Kerran hän katseli tekemääni takkaa, joka oli ulkosalla ja kysäisi, että mikä lienee tämän projektin ydinsanoma. Sanoin, että ehkä teen joskus takan ympärille talon. Puisteli päätään mennessään ja mumisikin jotain.

Sitten ostin Keski-Suomessa asuessani ikkunaruudut, silloiset kolminkertaiset selektiivilasit, jotka olivat pimeässä ladossa jossain missä lie.

Yhtenä päivänä hankinnan jälkeen menin latoon ja mittasin ostamani ikkunaruudut. Ja suunnittelin sekä piirsin niiden ympärille 200 m² hirsitalon. Joka veistettiin paikan päällä käsin.

Mutta sitä ennen etsin, valitsin ja merkitsin mäntymetsästä puut, jotka metsuri kaatoi talon rakennusaineeksi. Joka sai nimekseen Syrjäntakanen. Sitä isännöi nykyisin poikani, aikuinen mies Marko vaimonsa Päivin ja tyttärensä Sini Olivian kanssa Syrjänlammen rannalla.

Eilen näin Vantaan vahinkotavarakeskuksen mainoksen, joka kertoi muun muassa, että paljon leluja. Siihen tartuin. Tuumasin, että lapset tarvitsevat leluja ja minulla ei ole kumpiakaan. Mutta haluaisin kyllä olevan. Joten aloitin helpommasta päästä, eli leluista.

Haaveilin Legoista sinne ajaessani, mutta niitä ei ollut. Joten ostin värityskirjoja ja -kyniä. Ehkä hankin lelujakin vielä jostain. Mutta jossain vaiheessa olisi löydettävä lapsi tai lapsia, joille hankintani kohdentaisin. Tai sitten pitäisi ryhtyä lapsentekopuuhiin. Mutta siihen tarvittaisiin myös äidiksi ryhtyvä. Voin tietysti olla puuhaan liian vanhakin. Toisaalta pressa Sale on vielä vanhempi.

Ei kommentteja: