Luonnon häätöjä ja säätöjä

Herhiläinen on yleistynyt Suomessa. Se on Euroopan suurin ampiaislaji, jonka on havaittu leviävän eri puolille maata. Herhiläiset katosivat Suomesta 1940-luvun jälkeen, mutta ovat palanneet ja levinneet uudelleen parin viime vuosikymmenen aikana. 

Kooltaan tämä ampiainen lähes kaksi kertaa suurempi kuin muut Suomessa kotiaan pitävät heimonsa edestajat. Sen pituus on noin 2,20–3,20 senttimetriä. Väritys on tyypillisesti ruskeankeltainen tai punertava ja se eroaa muista pään alueen punertavan värityksen perusteella. Herhiläiset ovat yleensä melko rauhallisia, mutta voivat pistää, jos tuntevat itsensä uhatuiksi. Pistos voi olla vaarallinen allergisille henkilöille ja siinä voi olla enemmän myrkkyä kuin tavallisilla ampiaisten pistoissa.

Toissailtana olin hakemassa Pienestä VIhreästä Huoneesta ruohosipulia, kun sain pston tai pari kämmeneeni ja kunnon kutinan yöksi sekä turvotuksen pitemmäksikin ajaksi. Mieleen muistui tarinan mies, jota pimppari pisti hepin varteen. Aikansa tuumattuaan hän huokaisi Yläkertaan: "Jos kuulet, niin otatko kivun pois, mutta jätät turvotuksen?"

En tiedä mitä heimoa ovat lankun alle jalkapallon kokoisen kotinsa tehneet ampiaiset, muttei taideta mahtua samaan katottomaan huoneeseen. Saattaa käydä samalla tavalla kuin konttisaunan karmin päällä asuneille jonkin sortin lentomuurahaisillekin.

Kahdeksan hehtaarin Jokilaaksosta olen pyhittänyt 90 % luonnon temmellyskentäksi ja loput ihmisen ehdoilla toimivaksi. Tosin silläkin alueella on tehtävä komporomisseja edellä mainittujen lisäksi myös uimamatkoilla paarmojen, hyttysten ja muiden ihoani himoavien siipiheimojen kanssa.

Kotipihastani osaomistuskoira Niilon asuessa kanssani tuli lähtö myös kyykäärmeelle. Se piti heittää haarakepin kanssa kolme kertaa peräjälkeen Maljapurolampeen ennen kuin se ymmärsi suomenkielisen kehotuksen uida vastarannalle. Nykyisin vaan kysyn siltä nähdessäni "minne matka?"

Ehkä ongelmaisin Jokilaakson elämän säätäjä on kuitenkin yhteiskunta, joka haluaa päättää mitä luonnonsuojelualueella ja pihassani omia aikojaan saa luonostaan kasvaa, minkälaiseen pyttyyn torttuni väännän ja roskani vien. Tai nykyisin he vievät ja minä maksan, kun sille ei kelvannut Senkkerin kiviainestehtaan jätejärjestelmä, jonne sekajätesäkkini pari, kolme kertaa kesässä toimitin. Tai kelpaa se edelleen, kun maksan jätehuollosta kuukausittain Kier(t)okapula Oy:lle, vaikkei olisi jätettäkään.

Erityisesti kismittää tällä hetkellä, kun keväällä jonkun mielestä jätteet on hoidettu vastuullisesti, jos ne tuo yöaikaan Soiniityntien ojaan. Kun en enää neljättä kertaa siivonnut naapurin maata, ei valta silti riitä siihen, että sen tekisi maanomistaja, yhteiskunta tai kukaan muukaan. Vaikka tiedän, että oikean ihmisen soitto oikealle ihmisille kunnalliseen jäteyhtiöön saisi asian järjestykseen. Neuvovalla ympäristötarkastajalla oli vain tyhjänpäiväisiä neuvoja ja yksi pyyntö: "Voitko poistaa nimeni blogistasi?" Entä onko muilla muita ehdotuksia?