Kansan apua olisi poliisille enemmänkin tarjolla

Ehkä noin kolme vuotta sitten konna- ja konnatarlauma onnistui nyysimään minulta merkittävän summan rahaa. Poliisi sanoi tutkivansa asiaa ja ehkä tutkikin. Muttei niin paljoa, että olisi nähnyt tarpeelliseksi tai olisi ollut aikaa piipahtaa rikospaikalla. Sitten löysin ja toimitin valvontakameroiden muistista paikallaan olevaa ja liikkuvaa kuvaa muistitikulla virkavallalle, jonka ansiosta rosvot jäivät kiinni.

Syyttäjän mukaan tiedossa oli syytteet ainakin varkaudesta, törkeästä petoksesta sekä rahanpesusta. Sen jälkeen koneiston liikkeistä ei ole tihkunut mitään tietoa. Ehkä minunkin rahoilla toimiva lainvalvonta tuomioiden jakomyllyineen odottaa ajan hoitavan asian sekä jutun vanhenemista ja unohdan tai painan villasella kaiken. Niin en tee, vaan elämöin muun muassa iät ja ajat netissä. 

Sitten viime syksynä rosvot veivät Jokilaaksosta armeijatason kumiveneen, mutta se ei ylittänyt kynnystä saada livepoliisia edes langattoman langan päähän. Tuli vain netissä ilmoituksen tehtyäni samaa kautta arvatenkin automaattiviesti, että tutkinta on lopetettu, koska syyllisiä ei ole poliisin tiedossa. Itse jäin Hoo Moilasena miettimään mihin poliisia sitten tarvitaan, jos rikoksen kohteen pitää itse etsiä syyllisetkin?

Sitäkin tuumailen yhä usein, että eikö jossain äly ymmärrä, että tutkimatta jättäminen siirtää kansan lainkuuliaisuutta. Laittomasta tulee ikään kuin laillista tai, ettei sillä ainakaan ole niin väliä. Että voit varastaa yhtä ja toista sekä rikkoa muiden omaisuutta, muttet pysäköidä väärin etkä ajaa pientäkään ylinopeutta. 

Luulenkin käsittäväni mihin yhä enemmän tarvitaan aikaa. Sitä tarvitaan kirjoittamaan muille ja minulle pysäköinti- ja ylinopeussakkoja. Ellei niitäkin tee keinoäly tai muu automaatti. Älyn käytöstä olisi sormenpäissä jokunen sana lisääkin, jotka jätän kirjoittamatta, etten ole seuraavaksi solvauksesta, herjauksesta tai kunnianloukkauksesta raastuvassa. 🤣🤣

Omasta näkökulmastani poliisien palvelutehtävä onkin osin kääntynyt itselleni, sillä ylläpidän esimerkiksi Soiniityntien sillanpielen uimapaikkaa, jossa poliisikoiratkin voivat kesähelteellä uida ja virkistyä. Tai ilmoittelen havaitsemistani, varastetuista peräkärryistä ja ajoneuvoista asianomaisille suoraan, jotka löydän liikenne- ja viestintäviraston rekisteritietojen avulla.

Ilokseni olen huomaavinani kuitenkin poliisillakin hieman avoimuuden lisääntymistä. Silti on yhä kovin tuttua, että "poliisi ei tiedota asiasta enempää". Vaikka valtakuntamme on pullollaan kaiken maailman kerrostalokyttääjiä ja koiranpaskavahteja, on joukossa myös asialinjalla olevia, tarkkasilmäisiä kansalaisia. Jotka mielellään yhteisenkin edun vuoksi jeesaisivat, jos vaan apu salamyhkäiselle virkavallalle kelpaisi paikkaamaan jatkuvaa resurssipulaa. Pienisuisuus ei aina selity sillä, että "tutkinnallisista syistä plää plää plää". 

Vallitseva käytäntö on valitettavaa siksikin, sillä mitä niukkasanaisempaa on ylipäätään niin sanottu virallinen tiedottaminen, sitä enemmän on tilaa huhumyllyille sosiaalisessa mediassa sekä erilaisissa munattominen ja munallisten  marttakerhoissa. Joita näitäkin saa sitten poliisi aikansa kuluksi selvitellä tai ainakin kirjata ylös.