Järjestäytyneen yhteiskunnan kummajaisia

Yritin etsiä Googlen avulla olisiko joku määritellyt lyhyesti ja ytimekkäästi mitä tarkoitetaan järjestäytyneellä yhteiskunnalla. En löytänyt, joten täytyy ajatella itse. Minulle se tarkoittaa, että ensin ihmisjäsenet hankkivat yhdessä asioiden hoitajat tai hoitajan, sillä toki yksinvaltiaskin voi ylläpitää yhteiskuntajärjestystä. Ehkä eniten on kansan mieleen, jos se saa esimerkiksi vaaleilla valita määräajaksi edustajansa, jotka sitten laativat lakien, asetusten ja muiden sääntöjen avulla yhteiset pelisäännöt. Niitä kukin noudattaa hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Jos ei noudata, tulee taloudellisia menetyksiä tai noutaja ja heiluu häkki, jota kutsutaan myös vankilaksi. Joka sekin on osa järjestäytynyttä yhteiskuntaa. 

Entisajan kuninkaalliset ja muut samantapaiset vallankäyttäjät olivat joskus koko ikänsä, mutta monesti varsinkin valtansa alkuaikoina kansan mieleisiä johtajia. Ehkä diktaattori olisi yhä kelpo vaihtoehto, jos valta ei mädännyttäisi tai muuten turmelisi. Mutta demokratioissakin on vääristymänsä, ajattelen miettiessäni esimerkiksi toisen maailmansodan Hitleriä tai nykyajan Putinia ja Bidenia, jonka jakkaraa Trump kärkkyy edelleen. 

Suomessakin vallassa oleva edustuksellinen demokratia onkin oma lukunsa. Puolueet, isot ja pienet ovat aitoa harvainvaltaa, joissa isoa osaa edustajista tarvitaan etupäässä vain keräämään ääniä, pitämään puolue suurena ja olemaan sen jälkeen salien marionetteja sekä harvainvallan kanssa samaa mieltä. Jos näin ei tee, ei kelpaa seuraavalla kerralla ehdokkaaksi ja voi tulla äkkilähtö, jota sai maistaa Persujen istuva europarlamentaarikko Teuvo Hakkarainen. Hänet istutti paikalle kansa, mutta alas veti oman puolueen eliitti. Joten jakkaran kärkkyjät oli Teuvollakin, sillä nykyiset varapuheenjohtajat hamuavat huomenna päättyvissä vaaleissa samaa valtaa.

Eräänlainen demokratian vääristymä on tällä hetkellä Elokapina, joka on pystyttänyt jo useamman kerran barrikadinsa valtakuntamme pääkaupungin keskustaan. Tukkien kadut ja estäen muiden liikkumista varsinkin autoilla.

Minusta se on kummallista. Ensin Suomi ja Helsinkikin keräävät kaikilta veroja ja muita maksuja, joilla yhdessä valitsemamme asioiden hoitajat pyörittävät yhteiskuntarulettia, rakentavat kadut, rakennukset, torit, joukkoliikenteen ja monet muut kaikkien kansalaisten käyttöön.

Sitten jostain ilmestyy yhä uudelleen ihmisjoukko, josta kovin moni ei taida tekemistensä tai työnsä verorahoja yhteiskunnan kirstuun kuljettaa ja sanoo, että "katu on nyt meidän, kuunnelkaa meitä, kun haluamme puhua EU-vaaleista."

Myös minä olen ollut joissakin Oranssin kaltaisten riveissä valtaamassa tyhjiä taloja ja sen sellaista, joten siksikin tiedän mikä on oikein ja mikä on oman käden oikeudessa liian väärin. Tekemiseni oli aivan eri kaliberin asia kuin estää ihmisiä menemästä töihin tai kouluun ja ketä minnekin.

Tänä aamuna kuohahti, kun luin poliiseista, jotka keräsivät elokapinalaisten telttoja sanoen, että sen voimme tehdä, sillä telttaleiriytyminen on kaupungin järjestyssäännöissä kiellettyä. Samalla se lisäsi omaa ymmärrystä miksi poliisilla on aikaa kirjoittaa ylinopeussakko kameravalvonnan tuotoksista, muttei resursseja tutkia kuka nyysi veneeni.