Palautteen merkitys

"Kiitos tosikertomuksesta, sujuvaa ilmaisua. Se raittiuden hinta, jäin miettimään. Miten sait raittiudesta kiinni? Ja miten olet selvinnyt ilman alkoholia? Oletko kokonaan jättänyt eli onko ajattelutapasi muuttunut, sen kyllä aistin kirjoituksestasi. Hienoa että olet elänyt raittiina, tunsin sinut, kun et ollut raitis. Olit mielestäni poikkeuksellisen hyvä keskustelija ja ne olivat tärkeitä ajatustenvaihtoja. Se ehkä oli sellaista vaihetta, ettei ollut vielä ongelmaksi kehittynyt. Tosi miellyttävä ihminen olit. joten ilahduttaa paljon, että olet löytänyt oman tiesi elää."

Tälle tuntemattomalla palautteen antajalle vastasin tänä aamuna ja kysyin: "Kiitos paljon kauniista kommentista. Ennen kuin vastaan pitemmästi, jäi mieltäni askarruttamaan kuka mahtanet olla?" Siihen ainakaan vielä ei metsä ole vastannut eikä edes ehkä kuullut 🦻, kun sinne huusin. 

Kuvan Fingerpori ja monet muut sanovat kissan kiitoksella elävän, mutta tarvitsee se muutakin. Joskus harvansorttisesti saan olemattomista tekemisistäni kiitosta tai muuta myönteistä palautetta, jotka poikkeuksetta tuntuvat hyvältä ja lämmittävät ajan patinoimaa mieltäni. Eilinen palaute erityisesti ilahdutti, sillä se tuli kaukaa ajan vuorten takaa, jolloin alkoholi ei vielä täyttänyt koko elämääni. 

Kun en yhtään osaa arvata kuka olet, sinä minua lämmöllä muistanut blogini lukija, niin please, kerro minulle. Ehkä meillä olisi jotain muutakin yhteistä muisteltavaa.

Kahden viikon kuluttua palaan taas ensimmäisten muuttolintujen matkassa Suomeen. Sen jälkeen soittaminen Suominumerooni +358401511105 on kohtuuhintasta. Tosin WhatsAppilla se ei maksa ylimääräistä nytkään. Myös Messenger tavoittaa yötä päivää, vaikken välillä yöllä soittoääntä kuulekaan. Sähköpostit luen joka aamu ja ilta: jorma.soini@in105.fi ja jormaveinojuhani.soini@gmail.com. Joten please 🙏 vielä kerran.

Palautteella, myönteisellä tai kielteisellä on iso merkitys monelle tai ainakin itselleni. Vaikka lähimuistin huonominen pyyhkii paljon pois, muistan palautteet. Ainakin osan, vaikken aina muista edes mitä eilen kirjoitin. 

Kun ja jos joku minusta jotain ylipäätään puhuu, osa tapahtuu selkäni takana, mistä osa on tarkoitettu korvilleni ja osa ei. Silloin tällöin onkin huvittavaa kuulla itsestäni kertovan tarinan muuttaneet muotoaan kuljettuaan vuosien ajan suusta korviin ja takaisin uuden suun kautta maailmalle. Joukossa on joskus myös pahansuopaisuutta, kun jotain on jäänyt hampaankoloon tai sitten muuten vaan. Surullista, jos ei osaa elää voimatta pahoin eikä jakamatta sitä muille. Ehkä luullen olon siitä paranevan. Mutta eihän se parane, vaikka saattaa tehdä valheeellisenkin hetken siedettäväksi, jotta jaksaa raahautua huomiseen.

Myöteinen palaute tullessaan kuin salama kirkkaalta taivaalta, tuo mukanaan paljon uutta, positiivista energiaa. Eilisestä onkin helppo päätellä, että rouva tai herra Tuntematon ei kirjoittanut muuten vaan eikä kohteliaisuudesta. Vaan siksi, että hän tarkoitti mitä sanoi ja halusi minun lukevan sen ja tietävän. Ehkä se on sitä postiivista ajattelua, joka on mainio lisä itsekunkin arkeen ja miksei pääpolttoaineeksikin.