Vapaat ja kytketyt koirat

En tiedä onko keltaisen linkin takana oleva, parin vuoden takainen Hesarin artikkeli maksumuurin takana.

https://dynamic.hs.fi/a/2022/koiravapaana/

Juttu kertoo Berliinin kaduilla kulkevista koirista ja on lukemisen arvoinen varsinkin koiraelämästä kiinnostuneille. 

Lehti kertoo siinä muun muassa, että "suomalaisen koiraihmisen silmiin erilainen, vapaa koirakulttuuri osui heti. Minna Strömberg muutti Berliiniin Paraisilta tyttärensä ja kahden koiran kanssa viime kesänä. Strömberg ajatteli ensin, että vapauden täytyy olla vaarallista koirille. Nyt hän on kuitenkin alkanut totuttaa 12-vuotiasta mäyräkoiraansa Geenaa vapaana liikkumiseen – oikeastaan siksi, että paikalliset kyselivät niin paljon sen nähdessään: miksi se on kiinni?"

Ihmisen ja koiran yhteinen taival on ehkä 40 000 vuoden ikäinen. Sen kerrotaan alkaneen, kun leireissä asuvilla oli tapana heitellä ulkopuolelle syömistensä jätteet, jotka houkuttelivat muun muassa susia. Näin katettujen pöytien kutsumattomien syöjien määrä ja nälkä kasvoi siinä määrin, että ne alkoivat olla vaaraksi. Joten ihmiset opettivat susista ruokajätevahteja pitämään aterioijia loitolla.

Tästä on pitkän matkan kulkenut kauneushoitolassa ja koirakylpylässä käyvä, vaatteet päällä hieronnasta sekä trimmauksesta saapuva villa-, perhos- tai muu hienostokoira, joka maksaa hienohelmaisuutensa vapauden menetyksenä.

Tähän väliin on syytä mainita, etten katso millään lailla pitkin nenänvartta ainuttakaan kelvollisesti lemmikkiperheenjäsentä pitävää ihmistä saati koiraa, on koiranelämä millaista tahansa, jos se ei ole kärsimystä.

Koira taipuu moneen, mutta ihminen ei niinkään. Lumet Suomessa sulavat ja se tuo esiin jokavuotiset koirankikkareet. Niistä monet näyttävät toistensa kaltaisilta lumihiutaleiden tapaan, mutta kahta samanlaista ei ole koskaan löytynyt. Eikä ole niitä ihmisiäkään, jotka eivät pärjää koiranpaskankaan kanssa. 

Isossa maailmassa on paljon maita, joissa koirat kulkevat pääosin ilman talutushihnaa eikä se ole sivistyksestä kiinni. Niistä monissa olen käynyt. Yhteistä on ainakin, että yleisesti ottaen vapaana kulkeva koira ei ole niin kärttyisä kuin kahlittu. Irrallaan ne kulkivat aikoinaan Suomessakin. Kaltaiseni vanhan kansan statuksella olevat muistavat hyvin "kylän koirat", jotka palasivat koteihinsa iltaruuan aikoihin. 

Toki vapaista koiristakin riitakaverin saa, sillä ihminen on kulkiessaan tehnyt rottinkikeppeineen parhaansa saadakseen niistä Thaimaassakin vihaisia. Toki maassa on myös kytkettyjä koiria, joiden reviirille ei ole vieraan hyvä mennä. Niiden tehtävä on esimerkiksi suojella jotakin, ottaa konnia kiinni, vartioida tai puolustaa omistajaansa. Eniten hihnoissa ja kainaloissa taitavat kulkea kuitenkin länsimaisten miesten thaimaalaisille naisille lahjaksi hankkimat niin sanotut sylikoirat.