Tuusulanjärven altaan syntyminen ajoittuu vuosimiljoonien taakse. Muotoilu ei ole jääkautista perua kuten monien muiden Suomen järvien, vaan se syntyi valtavan maanjäristyksen seurauksena. Laakso ulottuu Kirkkonummelta Espoon, Vantaan, Tuusulan ja Mäntsälän kautta Lahteen saakka. Tuusulanjoki sijaitsee tässä ikivanhassa uomassa, kun liki 10 000 vuotta sitten Tuusulanjärvi alkoi kuroutua irti tästä pitkästä vuonosta. Eteläpuolelle kerrostui mannerjään sulamisvaiheessa jäätikköjokien tuomana runsaasti hiekkaa sekä soraa ja meren väistyttyä Koskenharjuun puhkesi Tuusulanjoen uoma.
Vuosituhannen vaihteessa Helsingin Sanomat kirjoitti, että jokea kunnostetaan kolmen vuoden kuluessa yli kahdeksan kilometrin pituudelta. Siihen rakennetaan kuusi uimarantaa ja neljä maisema-allasta, jonka jälkeen tuusulalaisten yleisessä käytössä olevien uimarantojen määrä kaksinkertaistuu.
Raimo Nissinen Uudenmaan ympäristökeskuksesta piti silloin puromaisen Tuusulanjoen kunnostusta perusteltuna. Hän kertoi, että uoman vaihtelevuutta lisätään luiskien muotoilulla ja jokivarteen tulee onkikiviä. Virkistyskäyttö on ollut aiemmin vähäistä, mutta kunnostusten ansiosta jokea pitkin pääsee myöhemmin ainakin melomaan. Hän ennakoi, että uima-altaat kelpaavat ainakin lapsille. Uimarannoille tulee soraa ja vesisyvyyttä ruoppausten ja pohjan tasoituksen jälkeen yli metri.
Mutta onko Tuusulanjoki, Vähäjoki ja Lillå(n) sama joki, jota kakaroina kutsuimme Ruotsinkylänjoeksikin? Myllykylän maisemissa varsinkaan Lillåsta ei kukaan tunnu tietävän mitään, vaan he jäävät ihmettelemään nimeä kanssani.
Mutta mitä joen uimarannoille tai -paikoille on 20 vuoden aikana tapahtunut ja nyt kuuluu? Sitä taidan ensi kesänä hieman kysellä. Itse tiedän vain yhdestä, sillä Elämän tähden ry pitää siistinä ja käyttökunnossa Soiniityntien sillanpielen rantaa pallogrilleineen, pöytineen ja tuoleineen sekä roska-astioineen.
Löytyypä nykyiseltä Jokilaakson luonnonsuojelualueelta tarvitsevalle persoonallinen puuceekin. Miehet ja pojathan käyttävät varsinkin pienempiin tarpeisiinsa monesti metsäwc:tä. Tämän mukavan sanan lanseerasivat minulle virolaiset perheet, jotka mato-onkineen, virveleineen ja retkieväineen viihtyvät kesäisin rannalla. Uimassa käyvät lasten sekä itseni lisäksi ainakin poliisi- ja muut koirat. Mukavaa on, että virtauksen ansiosta en ole juuri havainnut sinilevää.
Vain kerran olen Päiviksen kanssa melonut kumiveneellämme Tuusulanjärven padolta tai oikeastaan Koskenmäen matonpesupaikalta jokea myöten 10 kilomerin matkan Myllykylään. Viime kesänä varkaat veivät vesikulkuneuvomme, joten talvella hankimme Thaimaasta käsin intiaanikanootin. Sen kanssa yksin tai seurassa aion kesällä uudistaa harrastuksen melomalla ainakin saman reitin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti