Jyväskylän Katulähetyksen ja Sininauhasäätiön kadonneet visiot, osa 2

Taloudellisesti yksi Katulähetyksen merkittävimpiä visioita olivat sosiaalisten talonmiesten asuntoetua vastaan pyörittämät puolimatkankodit. Niitä oli 4, Myllyjärven tukiasunnot, Etappi, Nurmela ja Kalliomäki, joista viimeksi mainittu oli perheeni ja eläintemme koti vuosikaudet. Siitä jotakin kommentteineen tämän keltaisen linkin takaa muutama vuosi sitten. 

Asumisen, tekemisen ja olemisen puolimatkankodeissa oli paikkoja miehille ja naisille yhteensä 40-50, jotka parhaimmillaan  toimivat vuokratuotoilla ilman ostopalvelurahoja. Kun ne kuitenkin laskettiin mukaan Jyväskylän kaupungille ja maalaiskunnalle myytäviin määriin, ei meillä ollut milloinkaan vaikeuksia pärjätä kuntien asumispalveluiden kilpailutuksissa, sillä puolimatkankodit kompensoivat erinomaisella tavalla kalliimpien palveluiden vuorokausihintaa. Päihteettömän ja kuntouttavan elämän yhteisöt olivat suosittuja, sillä asukas voi nukkua humalansa pois tai selvittää muuten päänsä esimerkiksi Kankitien Ensiaskel-yhteisön selviämisasemalla.

Kun lähdin Sininauhasäätiöön, vein mukanani kokemukseni. Mukaan luettuina puolimatkankodit, joita perustimme pääkaupunkiseudulle. Sielläkin ne olivat yhtä suosittuja. Kun kuuntelin tai luin Sininauhasäätiön nykyisen toimitusjohtajan perusteluja toimittajan kysymykseen niiden lopettamisesta, sanoi hän Soinin menetelmien olleen vanhanaikaisia, joiden ohi aika on ajanut.

Kuitenkin silloin tällöin käyn Tuusulassa nykyisin asuessani päihteelliseksi asuinyhteisöksi muutetulla Mutterimajalla ja Vantaan Myrrissäkin tarinoimassa. Saan yhä kuulla useammastakin suusta tarvetta ja kaipausta sosiaalisille talonmiehille ja entisenlaisille, päihteettömän elämisen vaihtoehdoille. En ole osannut oikein muuta vastata kuin, että päihteetön yhteisö kotina on päihdetyötä tekevän Sininauhasäätiön nykyisen johdon mielestä vanhanaikaista.

Joissakin asioissa saattaisi kyllä edelleenkin hyväksi olla hieman vanhanaikainen. Sillä juo kolinaa tai konjakkia tai käyttää jotain muuta ainetta, olo on aamulla sama ja kaipaus parempaan elämään entisenlainen. On se sitten nyky- tai vanhanaikaista.

Eilen ja tänään kirjoittaessani jälleen kerran kahdesta nykyisinkin merkittävästä päihdetyön toimijasta, oletin mieltäni vaivaavan mahtuvan kahteen blogiin. Mutta huomenna kirjoitan vielä kerran, sillä molemmilla järjestöillä olisi resursseja toteuttaa asunnottumuuden "kovan ytimen poistamiseksi" yksi toteutumaton visio, jota en saa enkä halua pois ajatuksistani.