Rusutjärvellä, mutta myös Tuusulanjärvellä on monia paikkoja, joissa voi veteen pistäytyä jokaisen oikeudella, vaikka ne eivät yleisiä tai julkisia rantoja olekaan.
Nyt olen viikon verran aiheesta kirjoitellut ja silloin tällöin saamissani palautteissa on vilahdellut Koskenmäen paikkeilla ollut Saharanta. Siellä on monikin paikkakuntalainen kesäisin aikoinaan uinut ja viettänyt muutenkin aikaansa. Luulen, että siinä kohdalla ovat nykyisin veneet hieman ennen Koskenmäen patoa. Olisikin mukavaa, jos joku kertoisi jotain Saharannasta, josta en tiedä mitään. Soittaakin voi numeroon 040 1511 105. Itselleni Saharanta on jäänyt vieraaksi tai peräti tiedon ulkopuolelle, sillä Hyrylä ja Perä-Hyrylä olivat aivan eri juttuja.
Ehkä jotakin hyryläkeskeisyydestä kertoo sekin, että vaikka kotini oli hyvinkin eteläisessä Hyrylässä lähempänä Helsinkiä, oli se Perä-Hyrylää. Silloin Helsinki oli monen arjessa sivuseikka, sillä sieltä tultiin junalla Keravalle, josta matkattiin vossikoilla, linja-autoilla, kävellen ja kuka mitenkin Hyrylään. Sen takana, syrjässä kaikesta oli Perä-Hyrylä.
Löysin kuin löysinkin Kolistimenmäen rannan ja ajoin rantaan saakka koska puomi oli auki. Kun palasin vedestä, oli autollani naapuri vastassa: "Tänne ei saisi ajaa autolla eikä tämä ole muutenkaan yleinen ranta." Tähän minä, että "aha, ei kuitenkaan ollut kieltomerkkejä." Johon tuli vastaus, että "eipä niin, kun varastivat sen ja ryssä kävi rannalla paskalla. Tai ainakin joku sieltä päin, kun puhui mongoliaa tai sen tapaista."
Pikkuisen selvittelin asia myöhemmin aamupalan yhteydessä Kahvila Hyrylässä kantarusutjärveläisten kanssa. Asialle sekä rannan ja tien käytölle on olemassa toinenkin totuus. Mitta henki kylän rannalla oli koko ajan hyvä, joten se siitä. Vedessä kuitenkin oli sankokaupalla sitä mitä eilen epäilin, eli sinilevää. On uintikieltokin, sanoi naapurin isäntä. Harmillista ja ikävää sinällään kohtuullisen puhtaille Suomen vesille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti