Eilen mainitsemani vapaana kulkenut Berliinin leijona taisikin olla villisika. Liekö sukua 20 vuoden takaiselle Ruoholahden leijonalle? Samoin eilen mainitsemani Elannon ranta sen sijaan tuli aikoinaan tutuksi ehkä siksi, että tien toisella puolella ollut kauppa oli yksi äitini työpaikoista. Kuten lähes kaikki muutkin seudun Elannot. Luulen hänen suosionsa myyjänä perustuneen ennen kaikkea erinomaiseen laskutaitoon, jonka olen perinyt häneltä. Aikoinaan ruokaostokset nimittäin kirjattiin kauppapaperiin ja laskettiin lyijykynällä yhteen. Näin "kuitti" seurasi vaikkapa jauhelihapakkauksen kulmassa ostosten kanssa kotiin.
Tänä aamuna olin jälleen Rusutjärvellä. Uimapaikaksi valitsin Armeijan rannan, vaikkei se koskaan ollut varsinaisesti uimapaikkojeni joukossa. Mato- tai taikinasyötillä onkimista sen sijaan siellä harrastin, usein Erikssonin Eeron kanssa etupäässä natiaisena. Toki niilläkin fillarireissuilla aina uitiin. Kuten Kylän rannassakin, joka taitaa nykyisin kulkea Kokkorannan nimellä.
Aika kauan oli kulunut viime käynnistä ja huomasin laiturin kadonneen. Kun kävin kotimatkalla kuuntelemassa ja kertomassa "Entisten aikojen uutisia" Kahvila Hyrylässä, entisessä Shellin kahviossa, sain tietää laiturin olleen paikallaan ehkä 20 vuotta sitten. Sen tilalla veden pinnassa ja joukossa oli pientä ryyniä, liekö sinilevää tai jotain muuta. Vähän varoin sameahkon veden pohjaa ja kävelin veteen sekä uin Crocsit jaloissani.
Taidan viivähtää vielä yhden aamun Russalla ja etsiä muun muassa Kolistimenmäen rannan, josta en ole ehkä koskaan kuullutkaan, saati käynyt. On syytä sekin todeta, että kyllä Hyrylän seudulta luonnonveden uimapaikkoja löytyy. Joten hieman ihmettelen maauimalan tarvetta, jota silloin tällöin joku kaipailee. Toisaalta hienohelmoja ja -puntteja on moneen lähtöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti