Tullakseen vanhaksi ja viisaaaksi pitää ensin olla nuori ja typerä

Otsikon viisaus on hyvin totta. Toisaalta usein tuntuu myös siltä, että mitä kauemmin elän, sitä tyhmemmäksi tulen. Jokainen löydetty vastaus avaa monta uutta kysymystä, joita kyllä löytyy sosiaalisesta mediasta ja ilman sitäkin.

Mutta viisaus ja älykkyys eivät ole sama asia. Oma lukunsa on kirjaviisauskin, mikä taas on aivan eri asia kuin elämän kokemuksen tuoma viisaus. Joku onkin sanonut, että älykäs saa päänsä pois sieltä minne viisas ei sitä koskaan laita. 

Olen monesti käyttänyt itsestäni termiä "väärien valintojen asiantuntija". Juuri sellainen koen usein olevani. Yli 70 vuoden kokemuksella tiedän vain vähän asioita, jotka ovat absoluuttisen oikein omalla kohdallani. Enemmän tiedänkin, asiantuntijuuteen saakka niistä, mitkä ovat omalla kohdallani olleet vääriä valintoja. Miksi monet vaikeat asiat tapahtuvat minulle nyt, kun en enää tiedä mistään mitään? Mikseivät ne tapahtuneet silloin, kun olin 15-vuotias ja tiesin kaiken? 😅😅

Mutta kaikilla tapahtumilla on monta puolta. Eikä asiaa, jossa ei ole kenellekään ainuttakaan hyvää puolta ole olemassa. Jos en olisi juonut tolkuttamasti viinaa, en olisi koskaan tavannut ensimmäistä vaimoani ja jos en olisi lopettanut juomista, minusta ei olisi tullut isää eikä puolisoa toiselle vaimolleni.

Kielteisellä ajattelulla jää asioista havaitsematta hyviä puolia. Varsinkin kipeiden tapahtumien kohdalla on vaikeampaa kääntää kolikoiden valoisampi puoli. Mutta ehkä asia on toisinkin päin. Myönteisellä ajattelulla ei aina huomaa karikoita tai kielteisiä seikkoja. Myötämielen mukana tullut hyväuskoisuus onkin joskus upottanut minut syvälle suohon.

Silti haluan uskoa hyvään, vaikka koulujen uskontotunneilla opetetiin, että pohjimmiltaan ihminen on paha. Tiedä häntä, vaikka joskus eteen tuleekin sellaista pahuutta, jonka on vaikea käsittää kumpuavan ihmisyydestä.

Ihminen lienee joka tapauksessa kaiken maailman elävistä se, joka tekee eniten väärin ja tarpeetonta. Känni silloin tällöin on yksi tarpeettomista ja nykyään itseni onkin vaikea käsittää miksi oli kivempi olla kekkulissa kuin vesiselvä. En myöskään tiedä ainuttakaan asiaa, jonka olisin humalassa korjannut tai tehnyt edes paremmin. Toisaalta popsivathan tilhetkin pihlajanmarjoja kai päihtyäkseen ja ruutana taitaa olla pikku hiprakassa aina.

Ehkä viisaudessakin on omat riesansa. Enkä tiedä ketään, joka eläisi muita tyydyttävämpää elämää älykkyytensä vuoksi. Voi ollakin parempi olla laillani hieman yksinkertainen ja vähän tyhmäkin kyetäkseen olemaan pääsääntöisesti onnellinen itsensä kanssa.

Silti sattuu omaan minään ja repaleiseen itsetuntooni, jos ja kun joku sanoo tyhmemmäksi kuin itse itsensä kuvittelee tai on arvioinut. Kerran nimittäin joku tuli sanomaan, että Timo Harakka sanoi minua tyhmäksi. Kummasti se viilsi enkä ole sitä unohtanut, vaikken edes tiedä mitä mies minusta sanoi vai sanoiko mitään. Heh.... Ehkä sattuisikin vielä enemmän, jos Harakka tulisi nyt sanomaan, ettei ole koskaan sanonut eikä juuri ajatellutkaan minusta milloinkaan mitään 🤣🤣.  Ehkä sanoisin silloin, että "harakka hakkaa aitan katolla niitä näitä pölkyn päitä...."