Palmu

Eilen ja toissapäivänäkin katselin, kun Morakot touhusi jotain kookospalmun pähkinän kanssa, joka on kooltaa aivan jotain muuta kuin maapähkinä. Luulen kyllä niiden olevan keskenään vähintään etäisiä sukulaisia.

Kerran kävelin Jomtienin Kakkoskatua, kun katseeni pysähtyi kaistojen keskellä kasvavaan palmuun. Sen oli ottanut lepopaikakseen yli 5-metrinen, ruokansa kuristamalla tappava käärme. Porukalla otimme sen kiinni, laitoimme säkkiin ja veimme vuorille sekä vapautimme viidakkoon. Kun sitä katselin, mielikuvittelin itseni riippumattoni kanssa samaan puuhun, kahden palmun väliin autiosaaren sijaan. Ehkä en saisi unta, sillä muistissa oli hiljattain lehdessä ollut uutinen, jonka mukaan python tai boa oli syönyt iäkkään naisen.

Palmuja onkin moneen lähtöön. Suomalaisille tutuin on ehkä monen kodin koristekasvi kiilto- eli jukka(yacca)palmu. Sen kukkia käytetään muun muassa salaateissa.

Morakotin mieluinen harrastus on Facebookin sijaan YouTube, josta hän katselee maailman menoa ja ihmisten touhuja. Sieltä hän oli löytänyt videon, jossa valmistettiin hyvinkin luonnonmukaisesti palmu- eli kookosöljyä keittämällä. Toinen tapa lienee kylmäpuristusmenetelmä, johon tämän hetken kotinurkillani ei ole mahdollisuuttakaan. Tata sai kotipihan palmupuun pähkinästä öljynsä monen työvaiheen sekä yön ja kahden päivän tekeytymisen jälkeen. Lopuksi se valutettiin pienestä muovipussin reiästä astiaan.

Minulla on myös kelpo koulukaveri ja ystäväkin, jonka sukunimi oli ja on yhä Palmu. Etunimikin on laatuluokkaa, nimittäin Jorma. Hänen luokseen Turkkiin olin menossa kutsuttuna uuden kodin tupaantuliaisiin. Oli tervetuliaslahjaksikin hankittu löylykauha ja pullollinen tuoksuja kiuaskivien päälle.

Kaimani maisteli näkäräisiä ehkä omastakin mielestä välillä turhankin tuhdisti, sillä hän piti tapanaan piikitellä juomattomuuttani. Sitä aikani kuuntelin, kunnes kerran avasin sanaisen arkkuni vastaavasti juomisesta. Se muutti ystävyytemme yhdensuuntaiseksi ja Turkin mies bloggasi minut ja poisti kaverilistoiltaan. Löylykauhani aromeineen jäi odottamaan Saharasta Turkin residensiin tulleen hiekkapölyn laskeutumista.

Palmuja onkin moneen lähtöön ja makuun. Kerran näin Aasian matkalla, jos kirosanoista voi päätellä, venäläisturistin, joka sai rantapalmusta ehkä apinan pudottaman kookospähkinän päähänsä tai olkaansa. Naurahdin ja ajattelin apinalla olleen suomalaisen sotajermun sydämen.

Seven Seasin Thaikodimme edessä kasvaa myös samoja puita. Kerran poimimme puutarhurimme kanssa palmun latvasta kookospähkinän tai liekö se hedelmä. Joka tapauksessa sisällön söimme altaan reunalla suihimme. Ei ollut minulle mitenkään erinomaista herkkua, vaikka näenkin silloin tällöin kuoreen tehdystä reiästäkin sitä pillillä juotavan.