Marmatuksen aika, osa 2

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, sillä muutama päivä sitten kirjoitin Hyrylän terveysaseman asiakaspalvelusta. Jos joku aikoo jatkaa tämän lukemista, olisi hyvä lukea se kirjoitus ensin tästä.

Viikon kuluttua, eilen sunnuntaina, kolmen automaattiin jätetyn soittopyynnön jälkeen minulle viimein soitettiin ja hetkeksi tuli hyvä mieli. Se katosi sinällään asiallisen ja viilipyttymäisen työntekijän kanssa käymäni keskustelun aikana.

Kerroin hänelle selässäni tapahtuvista ihomuutoksista, joita en edes yksin asuvana pääse näkemään kahdenkaan peilin avulla. Mainitsin myös partasienen tapaisista näppylöistä kasvoissani, joita niitäkin on tullut yksi tai kaksi lisää.

Tovin luulin, että kyllä tämä tästä hyväksi muuttuu ja saan ajan joko lääkärille tai ainakin sairaanhoitajalle, mutta ei: "Olisiko sinulla joku joka ottaisi kuvan selkäsi näppylöistä ja lähettäisi ne tekstiviestillä meille? Me sitten tutkimme ne täällä ja päätämme onko aihetta enempään." Jotenkin aika lailla sanatarkasti näin se meni. Hän lisäsi vielä, että tällainen on käytäntö nyt tämän resurssipulan aikana. Siihen ei ollut vastausta, miksi sitä ei ole esimerkiksi Hyvinkään Terveystalossa, joka oli yksi Tuusulankin palveluiden tuottaja kokeilun aikana. 

Kun asun yli seitsemänkymppisenä vanhana kuppena Merikonttikodissani eikä naapuria näy eikä vieraita käy, niin kylillekö lähden kyselemään kuka valokuvaisi selkäni ihomuutoksia? Mainitsin tuohtuneena, että vaikka yli puolivuosisataa sitten kunnanlääkärin odotushuoneessa piti odottaa eväiden kanssa puolikin vuorokautta, niin varmaa oli, että ilman lääkärin tutkimusta ei tarvinnut lähteä kotiin. Kuulin, että näin ei ole enää, vaan kello 16 terveysasema suljetaan ja ihmiset poistetaan.

En ole kovinkaan innokas antamaan julkisesti kielteistä palautetta ja pohdinkin pari kertaa tätä kirjoitusta. Mutta kun ainut työntekijä, jonka sain viikon odottamisen jälkeen kiinni, tarjosi yhtenä vaihtoehtona vaihtamaan terveysasemaa ja lisäsi, että hänen pitää lopettaa puhelu ja mennä töihin, niin päätin marmattaa julkisesti.

En silti tiedä onko vikaa itseni lisäksi jossain muuallakin, sillä netin mukaan heillä on jonossa 1400 vastaamatonta puhelua.

Kun aikoinaan kuljin Hyrylän raitteja rahaa kaljaan kerjäten, oli enemmän oikeutettua pitää itseään toisen tai kolmannen luokan kansalaisena ja kuntalaisena. Saman kokeminen kohtalaisen työn tuusulalaistenkin laitapuolen kulkijoiden hyväksi tehneenä, tuntuu nyt väärältä ja kohtuuttomalta.

Moni kysyy minulta syntyperäisenä tuusulalaisena onko Tuusula hyvä kunta asua. Olen vastannut, että kyllä, oikein hyvä, jos ei kaipaa mitään erityistä. Lapsiperheille olen jatkanut, että samasta syystä huumeongelmiakin on kohtalaisen vähän. Tällä hetkellä koen, että erityistä kotikunnassani on kaltaiselleni mahdottomuus päästä kunnanlääkärin vastaanotolle, jos ei ole lähes kuolemansairas.