Mistä pahuus kumpuaa?

Jokunen vuosi sitten vietin päiviäni Filippiineillä täkäläisittäin normaalilla asuinalueella, joka maailmassani näytti köyhältä slummilta. Itse asuin ylellisesti, koska minulla oli sänky. Muita huonekaluja ei ollutkaan. Moskiittoverkkoakin kuljetan usein matkoilla mukanani. Samassa huoneessa asuvat lapset ja muut aikuiset nukkuivat ja söivät pahvinpalojen päällä. Toki lattialla heidän kanssaan aterioin minäkin.

Monesti seurasin lasten leikkejä, kun he pyydystivät pieniä, siivekkäitä öttiäisiä tulitikku- tai muihin pieniin rasioihin. Pidettyään niitä aikansa vangittuina, he katkoivat niiltä siivet ja päästivät vapauteen. Tuntui tuskallisen pahalta ja yritin heitä opettaa ilman yhteistä kieltä muuhun hauskanpitoon.

Sisäisen murheen ympäröimänä muistin, kuinka lapsena hävitin linnunpesiä. En halua tähän kirjoittaa mitä kaikkea teimme linnunpoikasille ja joskus aikuisillekin, sillä hautovan, ehkä ensimmäistä vanhemmuutta odottavan äitirastaan saattoi saada pesästä käteensä. 

Harva kai näitä pohtii, mutta minä pohdin. Pohdin mistä ihmisen ja eläimenkin pahuus tulee. Miksi kissa leikkii hiirellä elämän ja kuoleman leikkiä kiduttaen sitä kuolemaan saakka? Sitten se syö pään, jos sitäkään. Kissa ei tapa vain nälkäänsä eikä aina edes syödäkseen. En pysty löytämään tästä mitään vanhemmilta tai muilta aikuisilta opittua. Enkä löydä eläinrääkkäyksilleni edes aasinsiltojen kautta yhteyttä minkäänlaiseen kasvatukseeni.

Aiheen aamun synkkään pohdintaan antoi Ylen teksti TV, joka uutisoi Breivikistä, joka katsoo tulleensa väärin kohdelluksi Norjan valtion taholta. Ajattelen olisiko hänkin hävittänyt lapsena linnunpesiä tai katkonut pieniltä siivekkäiltä siipiä. Mistä hänen, minun mittareillani pahuus on saanut alkunsa, sillä hän toimi mielestään siten kuin oikeudenmukaisesti kuuluukin? 

Fjotolf Hansen, ent. Anders Behring Breivik (s. 13. helmikuuta 1979, Oslo) on norjalainen monikulttuurisuutta ja Euroopan islamisoitumista vastustava terroristi, joka teki 22. heinäkuuta 2011 terrori-iskut Oslossa ja Utøyan saarella Oslon lähistöllä. Iskuissa kuoli 77 ihmistä. Iskut koostuivat oslolaisen virastotalon edessä räjäytetystä autopommista, johon kuoli kahdeksan, ja joukkomurhasta Utøyan saarella, jossa oli sosiaalidemokraattisen AUF-nuorisojärjestön kesäleiri, missä hän ampui 69 ihmistä. Breivik oli iskujen tekohetkellä 32-vuotias.

Oikeasti oli toinenkin syy mikä laittoi kirjoittamaan. Se oli somemaailmani nainen, joka ei ymmärrä Marinin itkua tai kyyneliä Lahden torilla. Se kolahti kai siksi, että itseni kotipsykologina ajattelen yhden syyn ylipursuavaan eläin- ja ylipäätään elämän rakkauteen kumpuavan tarpeestani hyvittää lapsena tekemäni eläinrääkkäykset. Se liittyy myös raittiuteeni, sillä kerran joku kysyi mitä päihteetön elämä on minulle antanut. Vastasin, että kun nyt olen oppinut itkemään koirani haudalla kerrasta toiseen selvinpäin, niin siitä en halua luopua.

Toisessa yhteydessä eräs nainen sanoi itkiessäni, että mies ei itke. Silloin totesin, että maailma ei tosiaan ole tasa-arvoinen. Juomisen tilalle minulle on kuitenkin tullut kyky ja rohkeus itkeä, kun itkettää. Mutta tältäkin osin maailma menee kohti tasa-arvoa, sillä moni nainenkin näyttää olevan somessa sitä mieltä, että Sanna Marininkaan ei ole hyvä kyynehtiä silloin, kun siltä tuntuu. Vaan vain silloin, kun se muista tuntuu oikealta ja oikeutetulta.