Seitsemän sitä ja tätä

"Seitsemän merta"-sanonnan nykyiseen yleisyyteen on ehkä eniten vaikuttanut runo "The Seven Seas" vuodelta 1896. Historia ulottuu Mesopotamiaan, jossa tunnettiin seitsemän planeettaa. Tätä kautta seitsemästä tuli pyhä luku, joka silloin yhdistettiin myös tunnettuihin meriin.

Horoskooppimerkiltäni olen härkä, jonka onnenluku on seitsemän ja onnenkukka kielo, joka taitaa olla kansalliskukkamme. Kielo kukkii yleensä toukokuussa, jolloin olen syntynyt. Aasinsiltoja voisin kulkea loputtomiin tai niin kauan kuin aivoissa liikkuu yksikin sattuma, sillä seitsemän on myös valehtelijan luku.

Nyt palaan kuitenkin Thaikotiimme, joka on yksi pieni pesä Seven Seasin 1500 vastaavan joukossa. Se on ollut meillä jo aika monta vuotta, jonka ensi kiinnityksen teimme, kun kotimme paikalla asui pieni joukko koiria vailla ihmiskotia.

Koko ajan aiemmin Seven Seas on tuntunut minulle hienolta, mutta myös vieraalta ja vähän oudolta. Kun tulin tänne marraskuun lopussa, oli tuleminen kaikin tavoin vaikeinta ikinä monestakin syystä. Nyt lienen kärsinyt suurimman osan henkisestä kohmelostani tältä osin ja Thaikotimme on tuntunut ensimmäisen kerran aidosti myös kodilta.

On ollut mielenkiintoista, haikeaakin seurata, kuinka nopeasti luonto ottaa takaisin ihmisen siltä ottamaa, jos se ei pidä viemästään huolta. Näin on käynyt 2-3 vuotta vailla käyttöä olleelle kuvan Seven Seasin myyntikonttorille ja  esittelyhuoneistoille. Kun eilen raunioituvassa rakennuksessa kuljin, palautui mieleen monet hetket ja yhteiset unelmat Päiviksen kanssa. Kuinka toisin kaikki on mennytkään 😢. 

Jos en olisi päättänyt myydä Harley Davidsonia, en olisi ehkä edes tullut Jomtienille Covid-19 vuoksi tänä(kään) talvena. Nyt pyörä on saanut hyvän kodin ja minä siitä saamilleni rahoille uuden käyttötarkoituksen. Joka ehkä ei ole kaikkien niiden mieleen, jotka joskus ovat kurkkimassa kuolinpesääni 😄. Elämän taipaleella voi nimittäin itse kultakin unohtua, että kaikki voivat vaikuttaa kaikkeen.