Petanque eli petankki

Otsikon suosittu kuulapeli on käytännössä levinnyt ympäri maailman. Lisenssipelaajia on satojatuhansia ja lisäksi harrastelijoita varmasti moninkertainen määrä. Petankki kuuluu esimerkiksi World Gamesin, Aasian kisojen, Välimeren kilpailujen ja Tyynenmeren kisojen lajiohjelmaan, mutta olympialaji se ei liene koskaan ollut edes koemielessä.

Suomalaisetkin pelaavat, vaikka meillä on sen sukulainen mölkkypeli. Thaimaan Jomtienilla molempia pelataan ehkä parissa, kolmessa paikassa. Minäkin, mutta niin harvakseltaan, että joka kerta uudelleen aloittaessani olen unohtanut säännöt, vaikkei niitä paljon olekaan. Pelkästään onnella ei pelissä pärjää, vaan mitä suuremmassa määrin vaaditaan taitoa ja kuten moni yksilöurheilija sanoo, "toistoja, toistoja ja sen jälkeen taas toistoja". Oma paikkani on ollut aina tulosluettelon viimeisten joukossa enkä usko niin huonoa tuuria kenelläkään olevan. Tarvitaan siis osaamistakin.

Pelaajat Jomtienilla ovat lähes kaikki miehiä, joskin heidän mukanaan on joukkoon tullut silloin tällöin thaimaalainen, taitava nainenkin. Vielä harvinaisempi on Buddha aukion pelikentällä suomalainen nainen, joka onkin kuin kultakimpale. Sellaisen saimme eilen joukkoomme. Asennekin oli kohdallaan, joten toivon innostuksen jatkuvan. Hänellä oli matkassa aitoa, iloista leikkimieltä, mutta myös totista kilpailuviettiä. Oli mukava seurata, kun hän heittäessään puhui palloilleen ja kannusti niitä välillä kiljahdellenkin oikeaan suuntaan, pienen puisen kuulan viereen.

Petankki kuului aiemmin lähes virallisesti Pattaya Suomi-Seuran ohjelmaan ja keräsimme joskus pelipaikalla avustuksiakin yhteiseen kohteeseen. Aikoinaan Seuralta sai myös lainata palloja, mutten tiedä miten lienee nykyisin.

Peliporukka, johon kuulun, teki myös harharetket pelikentän kanssa, mutta on palannut nyt niin sanotusti juurilleen Buddha aukiolle. Angket condon laitamille, jossa aikoinaan toimi Suomi-Seurakin, jolla silläkin on uudet tilat. Aika näyttää onko sekin harharetki.

Petankkia pelaamme joka arkipäivä kello kymmenestä eteenpäin. Eilinen kierros 13 pisteeseen viiden pelaajan voimin kesti 3 tuntia. Joskin väliin mahtui virvoitusainetauko irtojäätelön muodossa, jota paikallinen yrittäjä tuttuun tapaan tuli myymään pyöränsä sivuvaunusta. Taisipa joku hakea lähikaupasta juomapullonkin.

Vuosien saatossa olen siis monta kertaa aloittanut tämänkin harrastuksen, mutta aina se on hiipunut ennen kuin on kunnolla alkanutkaan. Tällä kertaa on päätökseni vakaammalla pohjalla ja uskon pelin kuuluvan arjen ohjelmaani ainakin tämän reissun ajan. Tosin olen tosissani ollut aiheen kanssa myös aiemmin. Joku vuosi sitten yritin istuttaa peliä Hyrylän keskustaan, mutta epäonnistuin. Kukapa tietää, vaikka palaisin siihen ensi kesänä, jos maltan pysyä Suomessa aloillani.