Kävin näyttämässä peltityötä

Jo lähes traditioksi muodostuneen tavan mukaan Mainarimies soitti taas illalla. Oli karahtanut salamarakkaus kiville ennen mopolla tehtävää ennakkohäämatkaa nuorikon kotiseudulle. Jäi kysymättä, että entäpä hääyön toiminnot? Miten niille kävi? Joka tapauksessa mies kysyi lähdenkö syömään lohturuuaksi kunnon pihvit, jos hän tarjoaa. En lähtenyt. Sen sijaan puhuttiin puhelimessa tunti asioista, joista meistä kumpikaan ei ymmärrä mitään.

Päivään kuului myös Pentti Peltisepän kanssa skootterointia.  Tehtävänäni oli löytää retkikohde, joten vein miehen Buddha Mountainille. Hiljaista oli peltiseppien opinnäytetyön äärellä.

Kuvien ottaja kameroineen oli sen sijaan paikalla, jolle sanoin vuoren juurelle kavutessani, etten halua räpsäistyä otosta. Kun kävelin alas, odotti kuva kehystettynä ja ostin sen kuitenkin 100 bahtilla. Ajattelin, että ehkä joku saa sillä vaikka jotain syötävää, sillä turistit lymyävät kotinurkissaan edelleen. 

Sitten laitoin gps:n päälle ja ajettiin rannalle ehkä 5-10 kilometrin päähän. Katsottiin aikamme muutaman kymmenen metrin päässä Siaminlahden vettä mopojen päältä ja ajettiin kotiin. Oli mielestämme liian pitkä matka kävellä uimaan, kun kotirannassa pääsee pyörällä halutessaan vaikka veteen saakka.

Illalla chattasi vielä oiva Kaimani, että olisi herkkuja tarjolla. Mutta itselläni oli ylivelttopäivä ja hänellekin sanoin, että ei tänään, mutta voitko säästää huomiseksi? Vastaus tuli tuota pikaa, ettei käy, vaan syön kaiken itse. Vielä yölläkin valvoin ja kaduin vääriä valintojani. Ensin meni mehevä pihvi sivu suun ja sitten tarjotut herkut, joista en saanut edes tietää mitä ne olivat 😭😭.