Kaikki vaikuttaa kaikkeen

Eilen aamulla olisin ollut valmis aamulenkille lähtiessäni lyömään vetoa, että Ari Mainarimies löytää meidät. Olimmekin Pentti Peltisepän kanssa hyvissä ajoin KISSissä aamupalan ääressä, mutta kaveriani vaan ei näy. Sitä aikamme ihmettelimme, kunnes Pentti sanoi Pattayan kantakaupungin puolella olevan saman nimisen ruokapaikan, joten usko pois, Ari istuu siellä.

Miehellä on vain australialainen sim-kortti ja jostain syystä hän ei soita eikä vastaa WhatsApp puheluihin kuin hotellinsa langattoman verkon kautta. Asia jäi tällä erää siihen ja Penttikin sai viimein skootterinsa vuokrattua. Maailma tai ainakin lähiseutu aukesi uudella tavalla. Vein hänet Sukhumvitin laveamalle puolelle ajoharjoitteluun, sillä mies ei ollut ajanut vuosiin muita kaksipyöräisiä kuin polkupyöriä.

Siellä päästin Pentin edelle sanoen, että aja rauhallisesti omaan tahtiin ja varovasti. Hän kysyi miksi haluan hänet piikkipaikalle, johon vastasin minulla olevan siihen syyni. Seurasin nimittäin kerran yhtä onnettomuuteen johtanutta tilannetta, jossa syntipukiksi joutui edellä ajanut, kokeneempi kuljettaja. Perässä tullut syytti etumiestä liian kovasta vauhdista, jota oli pakko seurata, ettei eksyisi 😅.

Näin oli käydä Peltisepällekin, kun pääsimme maaseudulle. Vauhti vaan kiihtyi eikä kypärä ollut pysyä päässä, jota hän sitten ryhtyikin toisella kädellä korjaamaan. Kun tuli kaarre, oli "potta" jälleen silmillä, kunnes hiekka pölisi ja pensaat lakosivat. Ehdin vain ajatella, että voihan perse. Kuin ihmeen kaupalla tilanteesta selvittiin ehkä jollakin naarmulla sekä kunnon säikähdyksellä. Sen kokemuksen jälkeen ajolinjatkin olivat huomattavasti maltillisempia.

Jo totuttuun tapaan Mainarimies soitti taas iltasella. Ja siellähän hän oli meitä odottanut, Pattayan KISSillä. Mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen ja meidän sijaan hän oli löytänyt elämänsä naisen pyytäen nyt minua bestmaniksi sanoen menevänsä tuotapikaa naimisiin ikuisen rakkautensa kanssa. Puhelun takaa kuului hilpeää naisen puheen sorinaa ja lupasin suostua tarjottuun kunniatehtävään.

Ovat tänä aamuna lähdössä skootterilla 8 tunnin ajomatkalle tulevan vaimon kotiseudulle, vaikka rakastetulla on oma auto, talot maalla ja maatakin pilvin pimein. Ei ollut onnen huumassa sijaa kaltaiselleni jarrumiehelle, vaikka olin kertonut omistakin oppirahoistani. Siispä ajattelin vain tukea uuden ystäväni onnen tietä. Sen sijaan säälin skootteriraasun tämän päivän matkakuormaa. 150 kiloa suomalaisen miehen lihaa ja thaikilot matkatavaroineen päälle. Niiden määrää en tiedä, sillä miehen ei ole sopivaa kysyä naisen kiloja eikä ikää.