Väärien valintojen asiantuntija * 256

En ole koskaan hyväksynyt saati arvostanut lakkoja enkä lakkoilijoita, koska lakkoasetta käytetään tavalla, joka ei minulle sovi. Yhtään paremmin mieleeni ei istu työnantaja, joka jättää yhteiskunnan asettamat velvoitteet hoitamatta veroista eläkemaksuihin. Tai polkee yhdessä sovittuja palkkoja pimeänkin työvoiman avulla. En myöskään ole arvostanut yrityksiä, jotka pitävät työntekijöitään vain tapana täyttää omaa, pohjatonta rahapussiaan. 

Jos koululainen tai työntekijä ei pääse hoitamaan päivän valvotteita siksi, että bussin- tai taksinkuljettaja on lakossa, koska ahtaajat jossain satamassa saavat omasta mielestä liian vähän liksaa tai vapaata, ei tämäkään istu minulle.

Sekään ei maailmaani mahdu, etten saa lääkärin palveluja siksi, että kotikuntani ei maksa jollekin lekurille tai muulle hoitohenkilöstölle riittävää palkkaa. Tai koululaiset menevät lakkoon ilmanlaadun puolesta ikään kuin se olisi koululaitoksen syytä. Tosin tämän hyväksyn helpommin, sillä tästä eivät joudu ulkopuoliset juurikaan kärsimään.

Vaikka lakkoaseen käyttö on lailla säädelty, istuvat lakkokenraaleille ja -kenraalittarille silti laittomatkin lakot tai mielenilmaisut välillä oikein hyvin. Sakkoihin on varaa, kun kirstut ovat pullollaan työläisten maksamia jäsenmaksuja.

Vaan entäpä sitten jo aiemmin mainittu eläkeläinen? Miten hän käyttää lakkoasetta, jos eläke ei riitä leipään tai lämpöön kodissa? Meneekö hän syömälakkoon vai miten hän mielensä ilmaisee? Vai ilmoittaako hän Kelalle tai Ilmariselle, ettei nosta eläkettä, ellei siihen tule sitä tai tätä korotusta?

Kun ihminen tulee ikään, jolloin hän ei enää ole yhteiskunnalle hyödyksi, ei hänestä aidosti välitä monikaan päättäjä. Näin luulen. Välittämiseksi naamioitu itsekkyys sen sijaan herää henkiin kausittain. Silloin kun pitää vaaleissa saada ääni omaan pussiin.

Ehkä tältä osin osaan pysyä kuitenkin nykyisin paremmin lestissäni kuin moni Arkadianmäelle pyrkivä. Sillä jos sinne edelleen haluaisin ja pääsisin, olisivat Suomen asiat ehkä vielä huonommin. Ainakin, jos siellä istuisi 200 kaltaistani.