Kymmenen vuotta ja kymmenen päivää sitten olin tulossa Suomeen ja odottelin ilmaan pääsyä koneessa Bangkokin lentokentällä. Silloin vielä Finnairilla kaikki kuulutettiin myös suomenkielellä, joka olikin mukavaa. Olin ylpeäkin sinivalkoisista siivistä. Nykyään moni suomalaisuuteen viittaava on heilläkin toisin.
Kun Thaimaan Ikean ravintolassa tilaa lihapullat, lepattaa annoksen keskellä hammastikussa Ruotsin lippu. Mutta kun lennät valtio-omisteisella Finnairilla, on kotikielemme sivuroolissa ja pääosaa näyttelee englanti.
Sitten herra kapteeni ilmoitteli ystävälliseen ja lupsakkaan sävyyn, että meillä on polttoaineen saannin kanssa hieman vaikeuksia eikä taida uskaltaa lähteä, joten ollaan tässä sähkötelty Suomeen, josko saataisiin korjausohjeita. Siispä odotellaan rauhassa ja katsellaan mihin suuntaan tuuli kääntyy tai oikeammin kyseinen korjaushomma.
Taas venttailtiin puoli tuntia ja sama kippari kertoi kolmella kielellä ja thaitulkki perään vielä paikallisella, että korjausohjeet ovat tulleet ja nyt kääritään hihat ja laitetaan vehkeet kuntoon. Odoteltiin tovi lisää ja kippari loihe lausumaan, että nyt pitäisi olla homma hanskassa ja enää puuttuu pakolliset kirjaustyön tarkistukset ja sitten lähdetään.
Jotenkin tuntui, että lentäjä tai Musta Pekka korttien lentäjän poika vielä kaasutteli kuin mopoa konsanaan, kun rullailimme pitkin kiitorataa. Ja lopuksi ei kun hanaa ja menoksi. Koneessa oli hiljaista kuin huopatossutehtaassa lakon aikaan, joten kyllä kipparin herjanheitto oli mennyt itseni lisäksi muillakin jakeluun.
Mutta kotiin vaan tultiin turvallisesti 12 tunnin istumisen jälkeen. Otsassa oli Vantaan kentällä lievä kupla, sillä istuin koko session ilman toilettireissua. Tuli tässä lajissa oma henkilökohtainen ennätys, joka on kyllä kova saavutus yli kuusikymppiselle hörhölle."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti