Jossain vaiheessa huomioni kiinnittyi Vesankajärven rannalla olleeseen Nurmelan lomakotiin. Se oli ollut jo vuosia hyvin vähällä käytöllä, sillä aika oli ajanut toiminnan tai sitä pyörittävien ihmisten ohi. Tai molempien.
Tämä tarina on kertottava ilman nimiä, sillä sen sisällä on niin paljon luottamuksellisesti kerrottua tietoa, ja antamiani lupauksia en riko. Joka tapauksessa Nurmelasta sytyin. Tai oikeastaan olin syttynyt jo paljon aiemmin. Sillä kaupan synnyttyä yksi kollegani mainitsi, että olin jo vuosia aiemmin osoittanut kiinteistöä ja todennut tuon olevan vielä joskus meidän hoito- tai muu koti".
Selvisi, että Nurmelan taustalla oleva yhdistys oli käytännössä konkurssikypsä, mutta sen edistämiseksi ei pankki ollut jostain syystä ryhtynyt. Tähän tartuin, sillä vaisto sanoi sieltä löytyvät hankinnan avaimet. Ja näin kävi. Lainojen takaajina oli Jyväskylässä merkittävissä asemissa olleita henkilöitä yksityisomaisuudella.
Ajattelin, että tätä hyväksi käyttäen teen pankille tarjouksen, josta se ei voi kieltäytyä. Kerroin takaajille mitä aion ja tarjosin pankille mainitut 5 huoneistoa ilman välirahaa suoralla vaihtokaupalla. Sillä lisäehdolla, että takaajat vapautuvat kaikista takausvastuista.
Pikku ja vähän isommatkin linnut lauloivat korviini pinnan alla tapahtuvasta kuohunnasta. Kulisseissa olikin varmasti paljon sellaista, jota en koskaan saanut tietää. Eräänä päivänä pankki kuitenkin otti yhteyttä sanoen, että neuvotellaan. Me neuvottelimme ja vaihtokauppa syntyi.
Kaikki olivat tyytyväisiä. Jälkeen päin pankinjohtaja sanoi minulle, että tekemäni ehdotus oli yksi taitavimmista operaatioista, johon hän on uransa aikana törmännyt. Joku takausvastuustakin päässyt kiitti kahden kesken kyyneleet silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti