Väärien valintojen asiantuntija * 121

Kun Katulähetys myi Sepänkadun Veljeskodin, siirtyi yömajatoiminta nimineen Taka-Keljon entiselle koululle, jonka kaupunki saneerasi käyttöön sopivaksi.

Myöhemmin saatuamme Halme-/Kytökadun uudeksi asumispalveluyksiköksi, siirtyivät varsinkin päihtynelle tarkoitetut asumispalvelut sinne. Se poisti myös lähes 10 kilometrin kävelymatkan, sillä Taka-Keljoon ei joukkoliikennettä iltaisin eikä viikonloppuisin juuri ollut.

Joten perustimme Veljeskotiin kristillisen hoitokodin. Työntekijäpariskunnaksi valittiin Sakari ja Kaarina Pihlaja lapsineen ja eläimineen.  Eläimet ovatkin hyvin tärkeitä, sillä ne ovat monelle oleellinen osa kodinomaista elämistä, asumista ja tekemistä. Yhteys eläinten ja ihmisten välillä on ikiaikaista ja yhtä vanhaa kuin ihminenkin. 

Muidenkin kuin mikä on kissojen ja koirien asema perheenjäseninä. Sen tietää sydämessään maalaistalon emäntä, joka on lypsänyt aamuin illoin vuosikaudet Mansikkia tai minkä nimisiä milloinkin lienevätkään. Emännälle on yhä raskas päivä teurasauton tuleminen pihaan hakemaan Mansikkia sen viimeiselle matkalle.

Joskus elo eläinten kanssa ei kuitenkaan mene kaikkien mielen mukaan. Sakari oli hankkinut Etapiksi nimensä muuttaneen Veljeskodin aitaukseen pikkupossun joulupöytää varten. Ajan mittaan se kasvoi ja olikin jo talven tullen suuri sika. Kesän aikana oli eräskin tuhlaajapoika ja joskus tyttökin käynyt viihteeltä tultuaan nojaamassa karsinaan sekä kertomassa kuinka samanlaisia porsaita ollaan.

Etapin sika päätyi Sakarin suunnitelman mukaisesti aikanaan joulupöytään. Saattoi olla joulupäivä, kun menin käymään ja aistimaan tunnelmia. Portailla istui sätkäänsä poltellen ilman jouluiloa, olisiko ollut Reijosen Pekka. Jolta kysyin: "Mikä nyt, ajoiko pukki Petteri-poronsa kanssa ohi?" Tähän Pekka: "Kävihän se, mutta minulta on jouluilo tipotiessään, sillä Sakari tappoi meidän kaikkien yhteisen terapeutin. Lisäksi olisi pitänyt syödä se joulupöydässä."