Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 10. heinäkuuta 2020

Elämä on....

Moni on kuullut sanonnan: "Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, mutta nyt on nyt."
Mutta myös AA-laistenkin käyttämän tyyneysrukouksen: "Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan."

Itselläni meni kauan ymmärtää mitä oikeasti tarkoittaa hyväksyä asiat. Luulen, että monet ihmiset painavat "myttyjä" sisäänsä hyväksymättä, koska eivät voi niitä muuttaa. Kunnes ovat täynnä käsittelemättömiä asioita.

Mutta vaikken voi muuttaa tapahtunutta, voin muuttaa suhtautumista siihen. Usein lopputulos on hyväksyminen sydämen sopukoissa saakka. Sen jälkeen painan koetun sisääni muistojeni, muun eletyn elämän joukkoon.

Seikkailen mielelläni tämän päivän lisäksi myös eletyssä ja tulevassa. Se on mukavaa, joskus kipeää ja surullistakin. Menneen muistelu tuo lähes aina myös haikeuden.

Siskoni päätti päivänsä ja jotain niistä fiiliksistä on tuttua minullekin. Sillä joskus sain "isän kädestä" tai koin elämäni kiusattuna kohdelleen minua lähes ylipääsemättömällä tavalla. "Lähes" koska olen yhä tätäkin kirjoittamassa.

Jokilaakson synkissä lammissa on salaisuuksia. 
Minulle on tuttu tunne lapsuudesta, että huomenna päätän päiväni. Selkäsaunan saaneena, armeijan viltin alla tuntui vain hyvältä ajatella, että huomisen jälkeen minulla ei ole elämää. Ei henkistä eikä ruumiillista tuskaa. Itkin itseni uneen. Mutta aina yö palautti uskoni elämään.

Usein olen muistellut siskoani, joka pohti elämänsä vaikeuksia syvissä vesissä, joista olen pyristellyt itseni ylös. Ehkä siihen tarvitaan pohjimmaiseksi halu elää.

En kuitenkaan voi sanoa, etteikö päivänsä päättänyt olisi hyväksynyt asioita, jotka ovat hänelle tapahtuneet. Hän on tullut, toisin kuin minä, omien tosiasioiden hyväksymisen jälkeen lopputulokseen, että elämä ei ole elämisen arvoista. On vain kärsimyksen umpikuja. "Eilinen on eilinen, nyt on nyt ja huomista ei enää ole" 😥.

Tuli surullinen fiilis. Hyvää oli huomata, että raha ei ole kaikki. Antaisin oitis kaiken mitä minulla on, jos voisin ostaa siskoni Irmelin takaisin. Halaisin ja antaisin hänet Markolle, jonka kasvatin aikuiseksi ja jonka isä olen. Samalla Sini Oliviakin saisi isoäitinsä.

Ei kommentteja: