Luontoseurantaa

päivis: Suomessa on paljon mielenkiintoisempaa tarkkailla luontoa kuin Thaimaassa. Siellä sää ja luonto on ympäri vuoden lähes samanlaista. Kesällä sataa enemmän, mutta luonto on vihreä läpi vuoden. Joskus tuntuu, että lehdet putoavat vain plumeriapuusta tai -pensaasta. Ja hetken päästä kasvavat sinne taas uudelleen.

Nyt on joulukuu, mutta sitä ei ihan heti arvaisi. Muistan miten joskus itsenäisyyspäivänä on satanut tosi paljon lunta. Tänään on satanut vettä ja vähän räntää. Lumeksi se ei huomiseen mennessä muutu millään ilveellä.

Marraskuussa on enimmäkseen ollut pilvistä, mutta välillä kirkas sininen taivas on yllättänyt. En kärsi kaamosmasennuksesta, joten harmaa sää ei kauheasti harmita, mutta mielelläni tietysti näkisin täälläkin auringon. Edes hetkittäin. Päivän pituus on tällä hetkellä alle kuusi tuntia ja siitä se vielä lyhenee ainakin jouluun saakka.

Eilen pilvet olivat tosi matalalla. Harmaata maisemaa pilkuttivat vain liikennevalot ja autojen perävalot. Myllykylän yli laskeutuvia lentokoneita ei juuri sumun seasta näkynyt. Vain ääni kuului.

Jokilaaksossa Jokilampi on jäätynyt, mutta luistelemaan en ole sinne yksikseni uskaltautunut. Mieli tekisi kovasti. Tänään jää olikin sitten jo veden peitossa eilisillan ja yön sateen jäljiltä. Eipähän tarvitse haikailla luistelemisen perään eikä miettiä, kuka tulisi pelastamaan, jos jää pettäisikin. Tuusulanjärvellä matkaluistelijat ovat jo olleet vauhdissa. Ja kuinkas kävikään? Joku yksinäinen luistelija on kuulemma hukkunut railoon.

Linnunlaulua ei juuri kuule. Pihassa käy vain satunnaisia pikkulintuja. Hyrylän keskustassa sen sijaan näin tänään valtavasti naakkoja. Olivat tosi rohkeitakin. Uimahallin risteyksessä naakkalaumalla ja Suzukilla, talviautollamme, oli läheltä piti -tilanne. Eivät naakat taida tuntea liikennesääntöjä.

Pari päivää sitten näin hieman minkiltä vaikuttaneen vipeltäjän Purolammen rantajäällä. Peurat ovat myös poikenneet useasti lähes pihaan asti. Tavaksi onkin tullut vilkaista monta kertaa päivässä Rantabulevardin suuntaan, josko siellä taas olisi nelijalkaisia kulkijoita.

Puita on syksyn aikana kaatunut paljon. Enimmäkseen suuria puita. Satakielipuistoksi kutsumallamme alueella joen toisella puolella on ainakin kymmenkunta koivua mennyt juurineen nurin. Onneksi ovat kaatuneet kylän suuntaan. Muuten olisivat voineet tukkia meidän kotitiemme.