Filippiinit, osa 8

jormas: Voi olla, että tämän alun olisi voinut jättää kirjoittamatta, sillä elämäni tärkeimpiä asioita ei ole oman eikä muiden mielen pahoittaminen. Osaan kyllä sen taidon.

Tuntuu nimittäin, että jokaisessa keskusteluryhmässä on vähintään yksi Ilpo Ilkeilijä tai Tero Muilu, joka ajattelee oman päivän paranevan sillä, että aamun avaukseksi yrittää epätoivon vimmalla tölviä vieraita ihmisiä. Mutta voihan se toisaalta olla niinkin, että pienen mielen pieni maailma paranee toisia tökkimällä.

Sain nimittäin palautteen, josta osa tässä: "Hyvä Jorma. Jatka samoin, niin ehkä siellä teet jotain uutta, mitä me emme tekisi päivittäin."

Mutta ei ole täällä ja veikkaampa, ettei paljon muillakaan alueella näkynyt Ilpoja eikä Teroja. Varsinkaan päivittäin ja varsinkaan joka päivä tuntitolkulla.

Mutta minä jatkan entiseen tapaan hyvillä mielin viettämällä päiviäni ihmisten keskuudessa. Yhtä päivää lukuun ottamatta olen kävellyt 10 kilometrin siivuja ees taas pitkin Angelesin katuja Pampangiin ja kotihotelliini. Vai kirjoitetaanko se Pampangaan?

Ho hoi kielenhuoltajani!! Joka ärsyynnyit siitä, kun kirjoitin Philippiinit. Nyt oli aito kysymys sinulle.

Kuljen usein hieman eri reittejä eri paikoissa istuskellen ja jonkun sanan milloin keidenkin kanssa vaihtaen. Clint Eastwoodin opettamalla loistavalla kielitaidolla.

Mainitsemani päivän käytin yhden oivan miehen seurassa tutustumassa muun muassa baarielämään. Ehkä kirjoitan siitä seuraavaksi.

Alussa kuljin triklellä, kun en saanut paikallista puhelinkorttia enkä gps:ä toimimaan ja eksyin tuon tuostakin. Nykyisin kuljen kävellen ja ostan säästämilläni kolmipyörään varaamillani pesoilla milloin mitäkin lapsille. Ja joskus aikuisillekin. Kuten  jonkun sortin grillattuja kananpaloja sekä kolme paikallista olutta alan miehille. 500 pesolalla sai muuten aika kasan grillattuja kanatikkuja.

Ehkä omalla tavallaan surullisin osa matkasta on edessä, sillä parhaankin juhlan jälkeen seuraa arki ja joskus kohmelokin. Hän tai se kuka tuo jonkun lahjoitusnyssäkän köyhälle, ei tiedä saajan arjesta juuri mitään. Pitää elää siinä yhteisössä, jonka sisään ei länsimainen hevin pääse. En ehkä minäkään. Tai sitten kyllä.

Joten vaikka olen sinisilmäinen ja haluan nähdä kaiken kauniin ensin, näen muutakin. Kun aikani istun ja juttelen milloin missäkin. Näistäkin kerron, sillä Filippiineillä kaikki ei ole kaunista.