Filippiinit, osa 9

jormas: Olen nyt kirjoittanut monta blogia, joiden syvimmiksi asioiksi olen tarkoittanut köyhyyden ja sen sisällä olevan rakkauden. Joku on ymmärtänyt ja joku ei. Joku palautteessaan sanoi sanojani ja kuviani sosiaalipornoksi. Mielipidettä lukiessani ajattelin, että niinpä niin. Sopivaa on katsoa Linnan Itsenäisyyspäivän juhlia, muttei aineellisen köyhyyden täyttämää arkea.

Mutta yhtenä päivänä en ollut köyhä enkä kipeä, sillä täällä tutuksi tullut uusi ystävä otti yhteyttä. Jota hän oli tehnyt jo aiemminkin ollessasi Thaimaassa. Ja varoitteli edelleen, että älä mene Pampangin Purokiin.

Lupasin pyynnöstä kirjoittaa päivästä, jolloin varsinkaan hän ei ollut köyhä eikä kipeä. Ainakaan ennen seuraavaa aamua. Lupasin myös, etten kerro hänen nimeään enkä taida kertoa kansalaisuuttakaan. Joten hän olkoon mister M maailmalta.

Joka tapauksessa hän karautti tricyklellä hotellilleni ja siitä se alkoi. Tosin ei hänellä, sillä samaa vauhtia mister M oli painanut koko viime yön. Ja ehkä vähän kauemminkin.

Ensimmäisen oluen hän otti altaani baarissa. M:lle yksi olut tarkoitti joka baarissa kahta olutta tai enemmän. Ja minä join one big sodawater, joita niitäkin meni yhden sijaan aika määrä.

Baareista jäi mieleen kolme asiaa eniten. Paljon olutta, paljon tyttöjä ja paljon australialaisia. Yhtä baareista mister M maailmalta sanoi Konttorikseen, koska siellä saa istua rauhassa. Mutta niin sai muissakin. Paitsi yhdessä. Jossa opin, että tytöt voivat harjoittaa ammattiaan ainakin ikäisekseni. Sen sijaan ei selvinnyt mihin ikänsä ruumiillista työtä tehnyt ulkomaalainen tarvitsee konttoria Angeles Cityssä. Mutta hauskaa oli ja mister M osoittautui oikein mukavaksi kaveriksi ja oivaksi hauskanpitäjäksi.

Alkukierroksella hän sanoi, että joskus tulet käymään kotonani. Ja jokaisen oluen jälkeen hän oli yhä varmempi, että se joskus on tänään. Joten sinne mentiin.

Jo matkalla hän varoitti, että vaimo on yleensä karheana hänen vieraistaan. Kuten olikin. Hän touhusi tiukka ilme kasvoillaan lieden ääressä eikä sieltä hymyä irronnut. Mutta kävelin hänen luokseen, tarjosin kättä ja sanoin, että helou, en juo koskaan enkä ole humalassa. Hän kääntyi, katsoi minua kauniilla silmillään ja kysyi jäänkö syömään. Hieno ihminen sanon minä.

Ruokapöydässä mister M sanoi vaimolleen, että hän on ehkä päättänyt lopettaa juomisen. Ja on aloittanut sillä, että on tuonut kotiinsa ensimmäisen suomalaisen, joka ei ole päissään. Ajattelin, että ainutlaatuisen varovainen aloitus.

Aamulla soittelin, että mikä on olo ja elo. Oli kuulemma hyvä ja kysyi, että olinko vielä heillä, kun hän haki yhdekseltä kaupasta pullon whiskyä. Sanoin, etten ollut, mutta viideltä olin, kun hait kolmenvartin whiskypullon. Maksoi muuten 2-3 euroa, mutta tietty pesoissa.