Taksin ratissa Itsenäisyyspäivänä

päivis: Eilen oli työvuoro, joten Linnan juhlat jäi näkemättä Nyt aamulla herättyä yritin katsella niitä Areenalta, mutta eihän se ole sama kuin livelähetyksen katsominen. Ratin takaa arvioituna eilinen ei juuri normitorstaista eronnut. Hiljaisempaa oli kuin etukäteen kuvittelin.

Tästä se työvuoro taas alkoi. Mukava alkutervehdys
Lähitaksin ajovälityslaitteella.

Jostain syystä lentomatkustajiakin oli eilen liikkeellä vähemmän, joten minulle riitti yksi käynti lentoasemalla, josta vein asiakkaan suhteellisen lähelle. Poikkeuksellisesti kukaan ei tuntunut haluavan Espooseen, ei ainakaan minun matkassani. Hyvä oli, ettei Helsingin keskustakaan kiinnostanut ketään. Siellä kun tuntui olevan riittämiin kaikenlaista ruuhkan aihetta.

Kapakatkaan eivät näyttäneet pullistelevan Itsenäisyyspäivän juhlijoita. Pikkuhiprakassa olleita asiakkaita oli tavanomaisen verran.

Jos jonkun johtopäätöksen illan asiakkaista haluaisi vetää, sen mukaan suomalaiset mielellään menevät sukuloimaan, kun Suomi juhlii vuosiaan. Ehkä yhdessä koettava Linnan juhlat on se juttu, jonka vuoksi on mukava kokoontua yhteen. Ainakin takapenkiltä kuulemani perusteella voin varovaisesti arvioida, että näin on. Muuta en toisten ihmisten juhlapäivän sisällöstä osaa sanoakaan.

Yksi hauska erikoisuus työvuoron aikana tapahtui. Hain asiakkaan Vantaalta, alueen nimi taitaa olla Veromies. Katu, jonne taksi tilattiin, on jo entuudestaan tuttu. Vein asiakkaan Tuusulaan saunomaan. Myöhemmin yöllä sain ajovälityslaitteeseen tilauksen, jossa oli tuttu osoite Tuusulassa. Harvinaista. Saman illan aikana juuri minulle sattuu ajotilaus samalta henkilöltä. Hän tietysti halusi takaisin kotiinsa eli samaan osoitteeseen kuin mistä hänet aiemmin illalla hain.

Tämä nyt tietysti on sattumaa, mutta erityisen hauskaksi sen tekee eräs aiemmin syksyllä tapahtunut kyyti. Tai kaksi kyytiä. Silloinkin sain tilauksen, jonka määränpää oli tuo Veromiehessä sijaitseva katuosoite. Vein sinne työpaikaltaan kaksi nuorta miestä. Myös silloin sain myöhemmin illalla uuden tilauksen ihan samaan osoitteeseen, ja eikö vain ollutkin niin, että pihassa odottivat kyytiä lentokentälle nuo kaksi työteliästä nuorta miestä.

Kaksi mukavaa yhteensattumaa siis saman illan aikana: samat asiakkaat ja nyt toistamiseen samalta kadulta, taisi jopa olla samalta isolta kerrostalojen pihamaalta.

Ihan pelkkää hupia työvuoro ei ollut. Lähitaksi on kehittänyt sovelluksen, jolla asiakas voi maksaa matkan sopimushinnalla taksin tilatessaan. En ollut varautunut tuohon riittävästi.

Normaaliin tapaan tulostin tilauksen paperille ja katsoin siitä vain osoitteen, jossa asiakas odottaa. Ja vilkaisin osoitetta, jonne hän oli kertonut menevänsä. En huomannut mainintaa maksetusta ajosta, joten laitoin mittarin normaalisti päälle. Asiakaskaan ei sitä ihmetellyt. Vasta perillä hän mainitsi, että on jo maksanut matkan. No niinpä. Minun moka, jota sitten yritin ajon jälkeen selvitellä.

Ei selvinnyt loppuun asti sillä istumalla, joten taksi-isäntä joutuu tänään soittelemaan Lähitaksin maksuselvitykseen, jossa asia voidaan korjata. Miksikö en soita itse? No siksi, että tuo asioita oikaiseva paikka ei ole enää auki, kun työvuoroni alkaa. Kaltaiselleni perfektionistille tällaiset ovat hammasten kiristelyn paikkoja.