Sivun näyttöjä yhteensä

maanantai 3. joulukuuta 2018

Nyt on kai sitten näin

päivis: Muutama päivä sitten totesin parille nuorelle taksiasiakkaalleni, että tässä taitaa olla kyse sukupolvien erosta. Tuskin kuulivat, koska olivat niin täynnä humalaa ja itseään, pirun riivaamat.

On asioita, jotka voi laittaa humalan piikkiin, mutta ei ihan kaikkea. Huomasin, että minulta on jäänyt huomaamatta jotain hyvin tärkeää. Jotain asioista, joista käytetään nimitystä huono-osaisuus tai syrjäytyminen. Eikä niillä ole kuitenkaan mitään tekemistä ainakaan rahan puutteen kanssa. Olihan kaveruksilla varaa ajella taksillakin.

Kun kuuntelin noita kahta nuorta miestä, ajattelin vähän pelonsekaisin tuntein, että jos kyse on yleisestäkin ilmiöstä, Suomelta puuttuvat ainakin tulevaisuuden toivot. Ne, joiden varaan valtakunnan asiat  luotetaan. Toisella kyyditettävistäni oli kertomansa mukaan lapsikin. Luvassa on siis luultavasti huono-osaisuuden ylipolveutumista.

Tiedän hyvin, että nuorten kielenkäyttö on nykyään kovastikin erilaista kuin omassa nuoruudessani. Mutta uutta ja käsittämätöntä oli tapa, jolla nämä tulevaisuuden toivot puhuivat ihmisistä, joiden ymmärsin olevan niitä, joiden kanssa aikaa vietetään. Ystävistä, oletettavasti rakkaistakin. Tai mitä ovat rakkaat, joista puhuttaessa kielenkäyttö on äärimmäisen raakaa?

Kieltäydyn uskomasta, että kyseiset nuoret, työikäiset ihmiset ovat yleisemmin oman ikäpolvensa edustajia. Ei tästä maasta sivistys (sana voi kuulostaa turhan mahtipontiselta) ja ihmisyys ole voinut kokonaan kadota. Ei vaikka peruskoulu ei pystykään täyttämään kaikkia sen perustehtäviä, esimerkiksi lukutaidon opettamista kaikille.

Onneksi myöhemmin yöllä kyytiini tuli saman ikäluokan edustaja, jolla sentään oli kovastikin näkemyksiä elämästä ja tulevaisuudesta. Arvotkin varmasti kohdallaan. Edelliset nuoret kyydittäväni tuskin sellaisista olivat edes kuulleet.

Oli mukava seurata sivusta matkan aikana käytyä puhelinkeskustelua ja huomata, miten jälkimmäinen osasi arvostaa ystäviään. Uskoni tulevaisuuteen palaili. 

Pahalta tuntui silti ajatella, miten huonosti osa kansalaisista mahtaa voida. Ehkä edes itse sitä tajuamatta.

Ei kommentteja: