Pidän matalaa profiilia

päivis: Tämänpäiväisen blogin aiheen keksiminen on tuottanut enemmän tuskaa kuin normaalisti. Tiedän tai ainakin luulen, että jotkut säännölliset lukijat saattavat odottaa jonkinlaista avautumista tilanteesta, johon olemme päätyneet. Yhdessä jätetystä avioerohakemuksesta. Pettyvät ehkä, sillä minulla ei ole koskaan ollut kauheasti tapana kirjoitella hyvin henkilökohtaisista asioista. Avioero lienee sellainen.

Eloni Laukaan Pitkäniemessä on soljunut kuin mikä lie. Joki. Tai koski. Välillä on vähän kuohunut, kun olen miettinyt asioita. Ei tämänhetkinen elämäntilanne ole todellakaan helppo, mutta yritän pärjäillä. Mikäs on ollessa, kun aamulla aurinko nousee pilvettömälle taivaalle ja järvi on peilityyni. Ja mikä parasta tietysti: on ihan aito ja oikea suomalainen kesä yli 20 asteen lämpötiloineen.

Valkoinen horsma ei taida olla kovin yleinen.
Pitkäniementien varrella kasvaa muutama.

Olen muutenkin tarkkaillut luontoa. Kuulen edelleen heinäsirkan äänet, vaikka niiden kuulemisen olisi kai pitänyt loppua jo yli 10 vuotta sitten. Luonnonmarjat alkavat kypsyä. Metsämansikoita olen maistellut jo edellisen kerran täällä ollessamme. Mustikoita kävin koekeräämässä muutama päivä sitten. Ensimmäiset vadelmatkin ovat jo kypsyneet. On ilo päästä marjastamaan, vaikka pakastaminen taitaa tällä erää jäädä väliin.

Lähes uusi ilmiö Pitkäniemessä ovat lokit, jotka vaanivat tiellä liikkujia turvatakseen ensilentojaan harjoittelevan jälkikasvunsa. Lokki lähestyy välillä raivokkaasti kuin pommikone. Ehkä kaikkein pahin läheltä piti -tilanne oli tänään, kun kävin aamu-uinnilla aamuauringon puoleisella rannalla. Pahimmassa tapauksessa lokkiemo myös "pommittaa", mutta onneksi se ei ole vielä osunut Niiloon ja minuun.

Lokkien lisäksi taivaalla lentelee lähes päivittäin pienlentokone, Ilmavoimilta ostettu Vinka tai mikä lienee. Lentäjä tekee mahtavia silmukoita ja harrastaa muutakin lentokoneakrobatiaa. Taitolentäjällä on kuulemma ihan oma kiitoratakin jossain näillä main.

Laukaan kodin pihan hoito ei ole kaikkein parhaimmalla tolalla, mutta ilokseni huomasin, että pihanaapuri oli eilen leikannut trimmerillä hapsottavaa heinikkoa myös meidän puolelta. Tänä aamuna revin henkensä heittäneen mustaviinimarjapensaan maasta. Omenapuu sen sijaan kukoistaa. Paremmin kuin koskaan ennen. Omenoitakaan ei ole koskaan ollut näin paljon. Saattavat olla vähän etuajassakin.