Nimimerkkikirjoittelu ja AA

Jormas: Tiedän, että tämä on nurjasti ja yksipuolisesti ajateltu ja kirjoitettu, mutta kirjoitan silti.

Facebookissa kaikkien pitäisi tehdä oma sivunsa omalla nimellä tai rekisteröityä toimijan nimissä. Näin lähes aina onkin, mutta ei aina. Edes pahimmat räksyttäjät ja kaikesta haukkuvat saattavat tehdä sitä omalla nimellään. Minäkin lienen sitä sukua. Mutta poikkeuksiakin on. Nimi voi olla vaikka Aila Anonyymi tai vastaava, joka saattaisi viitata esimerkiksi alkoholismitaustaan. Mene ja tiedä.

Siitä pääsen joka tapauksessa oivalla tavalla päihteisiin tai ainakin viinaan. Itse en ole milloinkaan piilottanut alkoholismia enkä sitä, että olen alkoholisti. Enkä moneen vuoteen ole pitänyt piilossa juuri muutakaan, vaikka niistä löytyy kai kaikkea muuta, mutta ei ylpeydenaiheita.

Lähes maailmanlaajuinen toveriseura AA on yksi oiva tapa mennä itseensä tutkimusmatkalle ilman viinaa. Mutta en ole koskaan ymmärtänyt, miksi en saa tehdä sitä nimelläni aa-laisena julkisesti. En ymmärrä mitä se muille kuuluu kuinka julkisesti selvittelen päätäni ja elämääni. Vaikka sen ymmärränkin, että joku toinen ei halua niin tehdä eikä se kuulu minulle. Miksi siis minun julkisuuteni kuuluu muille?

En kyllä ymmärrä sitäkään miten voi toilailla vuosikymmenet omalla nimellä hulluna humalassa, mutta kun lähtee määrätyssä toveriseurassa toipumisen tielle, on se tehtävä vähintääkin puolisalaa. Alkon oven voi aukoa kaikkien nähden sekä toikkaroida kylällä kailottaen, että kävin viinakaupassa ja hain täyden lastin. Mutta jos avaan edellä mainitun toveriseuran oven, on sen oltava aina jossain määrin hys hys -juttu. Tai sieltäkin saattaa tulla kenkää porttikieltoineen kuin kuppilasta konsanaan.

Monien julkaisujen lukijoiden palstat edellyttävät kirjoittamista omalla nimellään, vaikka poikkeuksiakin on. Ne ratkaisee aina toimitus. Usein kirjoitukset ovat silloin kipeitä kertomuksia joko itsestä, läheisestä tai molemmista. Moni kirjoitettu tarina on avunpyyntö nimimerkin suojassa, vaikkapa juovalle läheiselleen. Tai sitten opiksi ja ojennukseksi muille. Samassa kirjoituksessa ihmetellään kuinka apua ei saa, ongelmaa piilotellaan, vähätellään tai suojellaan asianomaista.

Ja sitten se, joka tekee kirjoituksesta kapea-alaisen tai ahdasmielisen. Jos joku hakee apua itsensä tai läheisensä alkoholiongelmaan, niin miksi hän kirjoittaa nimimerkin suojissa, jos voi kuitenkin käydä hänen kanssaan ravintolassa, hakea hänelle juotavaa ja juoda hänen kanssaan?