Suomikotimme kaikkinensa oli talvehtinut oivalla tavalla. Purolammella oli jo hieman sulaa, joten telkät aloittelivat kevätmenojaan, samoin Jokilampiemme joutsenet, tavit ynnä muut. Sen sijaan laiturimme alumiiniportaat ovat kadonneet. Joko jäiden mukana veden uumeniin tai sitten jonkun kahdella jalalla kävelevän mukana. Pieni, mutta murhe kumminkin.
Duokotimme, kuten Merikonttisaunamme tekniikka oli myös kaikin tavoin kunnossa. Säiliöiden vettä emme ole juuri muutenkaan juoneet ja vielä vähemmän nyt, kun se on seissyt käyttämättömänä puoli vuotta. Pesuvetenämme se saa kelvata entiseen tapaansa.
Yhden talven kokemuksen perusteella, ajattelemme, että olemme Thaikodissamme myös ensi talven. Joten siirsimme lähdejuomavesiastiat Kylpyhuoneesta kodin ulkopuolelle ja otimme Merikonttikotimme suihkun pitkästä aikaa käyttöön. Siinäkin oli säätämisensä, mutta kieltämättä kylpyhuone tuli kodikkaamman näköiseksi.
Monenlaista puuhaa kuuluu kevääseen muutenkin. Kun yöpakkaset loppuvat, alamme entiseen tapaan kerätä mahlaa itsellemme ja vähän muillekin. Kasvihuone odottaa pienviljelijöitä talven jäljeltä. Tänä vuonna viljelemme jotain sellaista, joka ei vaadi juurikaan läsnäoloa kuin esimerkiksi runkotomaatit, jonka "varkaat" vievät poistamatta energian vihanneksilta. Kasteluautomaatti huolehtii kastelusta lähes kuukauden kerrallaan ja me voimme vaikkapa kiertää Matkakodillamme Suomea. Tai olla Meri-Teijossa Suomen pienimmällä merenrantatontillamme. Tai käydä ja olla Keski-Suomessa Päivis-Placessa vaikka naturistiuinnilla.
1 kommentti:
Kyllähän tuo aina harmittaa kun jotakin katoaa tai varastetaan, vaikka pieni juttu olisikin. Meidän auto viime viikolla jouduttiin käynnistämään apuvirralla. Onneksi ei ollut kiire aamu, niin kuin yleensä, joten olin ihan ajoissakin töissä.
Lähetä kommentti