Vanhat rutiinit käyttöön

päivis: Kun haimme Niilon meille perjantaina, vanhat rutiinit tuli taas otettua nopeasti käyttöön. Minun osaltani se tarkoittaa muun muassa, että Niilolla on tarjolla vettä ja ruokaa sekä kolmesti päivässä kävelylenkki. Lenkeistä kaksi tapahtuu useimmiten kuntopolulla eli luontopolulla, kuten Jorma tuota Myllykylän lenkkiä nykyään nimittää.

Myllykylän kuntopolku oli aikoinaan nimensä mukaisesti kuntoilijoille tarkoitettu, vähän alle kahden kilometrin mittainen lenkki. Koiranulkoiluttajien lisäksi sitä kiersivät myös urheilullisemmat ihmiset, koska polun varrella oli puisia kuntolaitteita. Kokemus on osoittanut, että puu ei taida olla ulos sijoitettujen kuntolaitteiden paras mahdollinen materiaali. Nykyään niistä on jäljellä vain maatuneita puun palasia. Ehkä ulko-olosuhteiden lisäksi osasyynä laitteiden tuhoon on ilkivalta. Ja varmasti myös huollon puute.

Luontopolulla on edelleen jonkin verran lunta, joka paikoin on vielä jäässäkin. Lenkin kiertäminen Niilon kanssa onnistuu kuitenkin mukavasti. Aikaa tosin kuluu vähän pitempään, kun varsinkin alamäet saattavat olla lumen takia vaikeakulkuisia. Mutta samalla on tilaisuus katsella ja varsinkin kuunnella kevään edistymistä.

Luonnonmukainen
pihapiirimme tarjoaa hyvät
olosuhteet monenlaisille linnuille
ja muille öttiäsille.

Kaneja emme ole vielä onnistuneet näkemään, mutta tuoreet kanin papanat kuntopolun varrella kertovat tietysti siitä, että ainakin osa niistä on selvinnyt viime keväisestä, kaneja vaivanneesta kulkutaudista. Arvelimme silloin, että kyse on samasta taudista, joka hävitti laajalti pääkaupunkiseudun kanikantaa.

Kun lähdemme Niilon kanssa lenkille, kasvihuoneen takana oleva siiliaitaus ja rusakkojen mökki pitää tarkistaa. Ja sama homma lenkiltä palatessamme. Siilit ja rusakot olivat siellä viime kesänä harjoittelemassa luontoon vapauttamista. Sinne ne päätyivätkin, mutta sen koomin niitä emme ole nähneet. Niilo tuntuu kuitenkin muistavan nuo mielenkiintoiset luontokappaleet.

Luontopolun varrelta olen yrittänyt bongata kevään ensimmäiset kukat, jotka eivät ole leskenlehtiä vaan näsiän kukkia. Pari vuotta sitten huomasin varhain keväällä, että metsässä oli pensas, jossa oli kauniita, violetin värisiä kukkia. Ne osoittautuivat näsiän kukiksi. Voi tietysti olla, että kukinta-aika on jo ohi. Leskenlehtiäkään en kyllä ole vielä nähnyt.

Olen huono lintubongari, joten en osaa nimetä niitä virkkuja sirittäjiä ja laulajia, jotka ilahduttavat meitä näin keväällä aamusta iltaan. Luontopolun varrella ääntä piisaa, mutta kyllä myös aivan pihapiirissämme. Joutsenetkin ovat palanneet Jokilammille metelöidäkseen välillä oikein urakalla. Pikkulammella telkkäpariskunta näkyy tarkkailevan mahdollisuutta pesintään. Lammen rannalla niille on tarjolla jopa kaksi telkän pönttöä.