Mielikuvia ja muistoja

jormas: On se metka juttu kuinka sama ilmaisu kolahtaa toisella eri tavalla korvien välissä kuin toisella. Tapasin nimittäin yhden Räsäsen, joka oli muutaman tyypin kanssa ajanut viime suvena moottoripyörällä Jenkkilän läpi rannikolta toiselle. Kuin kysyin mikä pyörä, sanoi mies, että Harrikka ja joku Glide tai sinne päin. Ja lisäsi, ettei kyllä koskaan osta moista pyörää. Tähän minä, että mikä ettei. Sanoi, että kun vaihtoi, oli ääni kuin olisi lyöty vankisellin ovi lukkoon. Itselle ilmaisu oli kuin musiikkia korville ja ajattelin, että voiko sitä enää sattuvammin sanoa. Ja mielessäni ajattelin, kun häkin ovi kolahtaa selän takana viimeisen kerran matkalla kohti vapautta.

Itse kukin voi joutua vastuuseen valinnoistaan. 

Tätä kirjoittaessa muistui mieleen lapsuudesta eräs juttu reippaasti alle kouluikäisenä, kun olin vetänyt herneen nenään jostain elämääni liittyvästä linjanvedosta vanhempieni kanssa ja sanoin muuttavani kotoa pois pieni pääni täynnä pyhää vihaa ja uhoa. Muistan kun isä antoi äidille tyhjän muovipussin ja sanoi, että pakkaatko tuon täyteen mummun kutomia villasukkia, niin ei ainakaan palele Jormalla varpaita maailmalla, kun on tuo talvikin edessä. Siinä minä sitten istuin pihaportailla sukkapussi kädessä ja tie oli auki ties minne ilman ensimmäistäkään suljettua veräjää. Vaan ennen kuin ilta-aurinko laski, oli palattava nöyrin mielin sisään takaisin. Ei ollut minusta silloin lähtijäksi vapaan linnun lailla suureen maailmaan.

Mutta vaikka elämä on valintoja täynnä, loppujen lopuksi vain harvoin tietää tai edes arvaa etukäteen mihin mikäkin valinta johtaa. Niitä totuuteen perustuvia mielikuvituspolkuja kun mielessään käy läpi, pääsee aidoille, oman mielen matkoille. Omalla laillaan onkin hienoa, jos pystyy avoimin mielin ja monipuolisesti ajattelemaan tai mielikuvittelemaan mihin mikäkin valinta on johtanut.

Itse en esimerkiksi ole koskaan katunut, että tuli aikoinaan kaksin käsin tartuttua väkijuomapulloon. Ja pidettyä sitä vähintäänkin yksi vuosikymmen elämäni tärkeimpänä asiana. Katumista sen suhteen saattaisi toki olla, jos en olisi siitä aikoinaan irrottanut otettani. Oma valinta sekin.

Entäpä sitten kahden kauppa eli päiviksen kanssa hynttyiden laittaminen yhteen. Siihen ei riittänyt oma valinta, vaan ratkaisevaa on myös toisen päätös samasta asiasta. Yksi seuraus pullosta irrottamista on ollut elämäni päiviksen kanssa. Tosin jonkun aikaa kestäneellä kosioretkelläni kerran kysyin, että jätätkö, jos alan juomaan. Ja sain vastaukseksi entiselle juopolle maailman kauneimman rakkaudentunnustuksen: "En jätä, jos et lyö."