Siilit ja rusakot odottavat vapauttamista

päivis: Jorma kertoi keskiviikkona kahdesta siilistä ja kahdesta rusakosta, jotka ovat meillä Jokilaaksossa odottamassa pääsyä omilleen. Eläimet ovat olleet Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton vapaaehtoisen eläinsuojeluneuvojan hoivissa kuka mistäkin syystä. Nyt ne ovat lähellä paluuta luontoon.

Siilit ja rusakot ovat varsin vaivattomia hoidettavia. Rusakoilla on kopillinen häkki, jonne pitää lisätä ruokaa tarpeen mukaan. Niillä oli tullessaan mukana porkkanoita, omenoita ja jyrsijöille tarkoitettua ruokaa. Kun olemme lisänneet valikoimiin muun muassa voikukan lehtiä ja apiloita, muuhun ruokaan ne eivät sen jälkeen juuri ole koskeneetkaan. Ehkä on hyvä, että ne vapautumista odotellessaan pääsevät luonnon ravinnon makuun. Häkissä on tietysti myös vesikuppi.

Siilien ruokalautanen on styroxlaatikon sisällä.

Rusakot ovat arkoja ja sen asenteen toivotaan säilyvän siihen asti, kun häkin ovi avataan. Kun ne nyt meidät nähdessään kipaisevat häkin koppiin piiloon, vapauteen päästessä niiden mahdollisuudet selvitä ovat paremmat, jos ne ymmärtävät rynnätä ulos samalla vimmalla.

Siilien sanotaan olevan yöeläimiä. Ehkä siksi emme niitä ole juuri sen jälkeen nähneet, kun ne tuotiin meille ja ne päättivät viettää aikaa samassa, kuivilla heinillä vuoratussa siilikopissa. Kummallekin oli kuitenkin varattu oma koppi.

Ehkä niiden ruoka-ajat eivät kuitenkaan ole vielä luonnolliset, koska olemme nähneet niitä päiväsaikaan nimenomaan syömässä. Ne saavat päivittäin kahteen pekkaan 400 gramman purkillisen kissanruokaa. Purkkiruoka on melkoisen kosteaa, joten ne eivät tarvitsisi erikseen vettä. Sitä on kuitenkin tarjolla. En tosin tiedä, miten ne löytävät vesiastian. Siilien näkö ei kuulemma ole kummoinen.

Jos me olemme olleet innoissamme tehtävästämme osana luonnonvaraisten eläinten luontoon vapauttamista, niin vähintään yhtä innokkaana Niilo on ottanut itselleen roolin eläinten valvojana. Sen pitkä liina yltää juuri ja juuri rusakoiden häkille ja siilien aitaukselle. Kun sen laittaa liinaan kiinni, se säntää välittömästi vahtipaikalleen ja tuijottaa eteensä odottaen näkevänsä ties mitä.

Niilon lisäksi omat pihakanimme, Mustis ja Ruskis, ovat keksineet, että tontille on tullut niiden sukulaisia. Myös ne pyörivät rusakkotalon tienoilla ainakin silloin, jos Niiloa ei näy.