Liplattelua laiturilla

päivis: Saatiinhan se laituri valmiiksi, veteen ja viimein myös paikoilleen Jokilampien uudelle uimarannallemme. Laituriosien kiinnittäminen oli kuitenkin taas yksi vuosikymmenen ponnistuksista. Ei siinä ihan henki mennyt, mutta läheltä piti.

Lip-Lapin Ahti-laiturin kaksi osaa olivat painavia. Laiturin T-pääty painoi paljon, mutta sinne johtava catwalk (käytän tätä nimeä, koska Lip-Lap ei ole tätä laiturin osaa nimennyt mitenkään) se vasta painoikin. Jouduimme pyörittelemään peräkärryn päällä olevia osia ympäri muutaman kerran. Välillä pelkäsin, että jään vielä painavan laiturin alle. En jäänyt, mutta muutaman kerran tunsin, että olen aivan voimieni äärirajoilla.

Mutta kuinka kävikään. Saimme laiturin osat kiinnitettyä toisiinsa ja vielä ponttoonitkin alle. Koko komeutta piti kammeta peräkärryssä ylemmäksi ennen kuin pääsimme siirtämään laituria lammen rantaan. Ponttoonien kohdalla kun ei ollut juurikaan maavaraa.

Peräkärryn veto rantaan sujui kuuautolla. Ihan helppoa se ei ollut, sillä matkalla oli muutama puu, käännöksiä ja peruuttaakin piti. Minä ja Niilo annoimme ohjeita, kun Jorma ajoi ylipitkää kuljetustamme.


Kuljetuksesta jäivät kuvat ottamatta, sillä olimme niin tohkeissamme
siitä, miten saamme laiturin pihasta rantaan.

Työnsimme laiturin peräkärrystä veteen ja siinä vaiheessa pelkäsin vielä, että koko komeus saattaa upota. Mutta hyvinhän tuo pysyi pinnalla.

Uitimme laiturin vanhalta uimapaikaltamme reilun 50 metrin päähän uudelle uimapaikalle, joka on Jokilampien salmen kohdalla. Jorma kaatoi kaksi pitkää leppää, joilla työnsimme laiturin paikoilleen. Vaikka sää oli tyyni, salmen kohdalla käy koko ajan pieni virtaus. Se teki uitostamme hieman haasteellisen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.

Kuvia uittamisestakaan ei ole, sillä meillä on muutaman vuoden takaa kokemus siitä, miten matkapuhelimille käy, jos joutuu veden varaan. Otimme nimittäin huomioon sen mahdollisuuden, että keikahtaisimme laiturin kyydistä lampeen.



Salmen kohdalla vesi on huomattavasti kirkkaampaa kuin vanhalla uimapaikalla. Kunhan vesi tästä vähän lämpiää, voi välillä uida vasemmalle ja välillä oikealle. Tai vastarannalle, kuten Jorma minua aina kehottaa tekemään.

Laiturin päässä on mukava istuskella. Tänään sattui välillä aurinkoisia hetkiä, joten otimme niistä kaiken irti. Huomasimme myös, että laiturilta pääsee näkemään Jokilampea aivan uudesta kulmasta.