Olga Hjelmmanin haudalla oli hyvä olla

jormas: Ehkä yksittäisistä henkilöistä merkittävin, joka on vaikuttanut Sininauhasäätiön kasvuun yhdeksi valtakuntamme merkittävimmistä päihdehuollon toimijoista, oli Olga Hjelmman. Joka lahjoitti merkittävän omaisuuden Sininauhaliitolle käytettäväksi helsinkiläisten asunnottomien alkoholistien suoraan auttamiseen. Testamentissa oli rajauksia ja varoja ei saanut käyttää esimerkiksi tutkimiseen. Tätä hatunnoston arvoista rajausta olen usein pohtinut. Myös silloin, kun yhtenä suurena oivalluksena syntyi valtakuntaan "neljän viisaan miehen" lanseeraama "asunto ensin teema." Itse olin aina ajatellut, että jokainen ihminen tarvitsee lämpimän paikan, jota voi kutsua kodikseen. Koditon ei tarvitse puheita eikö tutkimusta vaan kodin.

Joka tapauksessa koteja luomaan Sininauhaliitto valjasti Sininauhasäätiön sekä palkkasi operatiiviseksi johtajaksi Säätiöön minut. Toki Sininauha ja päihdetyö olivat olleet sydämessäni jo aiemmin, sillä toimin muun muassa Sininauhaliiton puheenjohtajana.

Olgan haudalla entiset Uusi toivo -lehden päätoimittaja

Päivi Strandén, Sininauhakonsernin talouspäällikkö

Hilppa Salminen ja Sininauhaliiton toiminnanjohtaja
Jorma Niemelä

Pyrin toteuttamaan Olgan tahdon parhaan kykyni mukaan. Riemuni oli aikoinaan suuri, kun Sininauhaliitto, Sininauhasäätiö ja Samaria ostivat asunnottomien tarpeeseen Helsingin Kurvista kokonaisen asunto-osakeyhtiön, As. Oy Kinaporinpihan.

Mutta ajan ja johtajien vaihtuessa moni asia muuttui ja kyseiset asunnot myytiin sijoittajille, jotka tekevät ja tekivät hankinnalla ison tilin, sillä Helsinki antoi taloyhtiön omistamalle tontille varovastikin sanottuna miljoonan euron lisärakennusoikeuden.

Siinä samassa Sininauha myi kiinteistössä olleen sakraalitilankin, jota voisi kansanomaisesti sanoa kirkoksikin. Kun konsernia johti silloin pastori, voisi sanoa, että pappi myi kirkkonsa. Vain ristin pelastimme varastoon, joka sekään ei ole löytänyt sittemmin paikkaansa Sininauhasta.

Perinteeksi meille on muodostunut jouluna Olgan haudalla käynti. Vuosi sitten sydämeni itki hänen haudallaan, sillä koin syvästi pettäneeni hänen tahtonsa ja luottamuksensa. Minun oli paha olla.

Sininauha ei kuitenkaan ikuisesti kulkenut väärää tietä, vaan johtajat vaihtuivat jälleen. Nyt puhaltavat uudet tuulet ja minulla oli kevyt sydän mennessämme Olgan haudalle. Huokaisin sinne jonnekin: "Tässä olen taas ja nyt on mieli kevyt ja olo hyvä. Ansiostasi moni helsinkiläinen saa jatkossakin kodin."