Ensimmäinen sähkölasku

päivis: Eilen asuntomme ulko-oven alta työnnettiin pari lyhyen läntää tiedotetta. Toisessa kerrottiin englanniksi ja thaikielellä, mihin numeroihin voi soittaa, jos tulee asiaa Juristic Officeen. Sellaisesta konttorista emme olleet kuulleet mitään. Kun lappusessa oli Seven Seasin logo, oli selvää, että kyse ei ole kuitenkaan mistään mainoksesta. Kun toisessa lapussa vielä kerrottiin, että pitäisi ilmoittaa, sopiiko tällä viikolla tulla asuntoomme testaamaan ilmastointilaitteita, oli selvää, että Juristic Office pitää kaivaa jostain esiin. Missä se sitten lieneekään.

Kyseisen toimiston heikohkosti englantia puhunut virkailija löytyi hetken etsiskelyn jälkeen A-talon respasta. Hän kirjoitti ylös päivän ja kellonajan, jolloin meille voisi tulla testaamaan ilmastointilaitetta ja katosi sitten jonnekin. Hetken päästä virkailija tuli takaisin ja lykkäsi käteeni sähkölaskun, joka pitäisi nyt maksaa. Keskustelu sähkölaskujen syvimmästä olemuksesta oli melko kankeaa, joten virkailija lupasi hakea paikalle pomonsa, jolla on parempi kielitaito. Niinpä olikin.

Varsin hauskaksi tyypiksi osoittautunut pomo yritti ensin selittää meille, mistä sähkölaitos löytyy, jotta voimme mennä maksamaan laskun. Selvitystä kuunnellessani taisin ennättää tokaista ainakin, että ou nou. Onneksi heikommin englantia hallinnut alainen lausui armahtavat sanat: Seven Eleven. Paikallisessa "R-kioskissa" voi käydä maksamassa sähkölaskun. Edes pankkiin ei siis tarvitse mennä maksua hoitamaan. Eikä varsinkaan Pattayan keskustassa sijaitsevalle sähkölaitokselle.

Thaimaassa moni asia on eri tavalla
kuin Suomessa. Kaikkia asioita ei edes
ole mahdollista ymmärtää.

Summaltaan varsin vaatimaton sähkölasku on nyt maksettu, vaan miten seuraavat laskut hoidetaan, kun maksaa pitää joka kuukausi? Siihen oli helppo kikka. Annetaan Juristic Officelle tonni bahteja, joilla he hoitavat tulevat maksut. Ja kun rahaa on jäljellä seuraavan kerran Thaimaahan tullessamme, voimme käydä hakemassa loput ja hoidella taas sen jälkeen itse tulevat laskumme.

Hupaisaa tässä oli keino, jolla rahan luovutus tuli dokumentoitua. Pomo otti kännykällään selfien itsesään, minusta ja kädessäni olleesta tonnin setelistä. Virkailija kyllä otti minulta myös sähköpostiosoitteeni ja Suomen puhelinnumeron toivon mukaan mahdollista kanssakäymistä varten. Pomo puolestaan antoi käyntikorttinsa, joten ainakin tiedämme, kenelle setelimme päätyi.

Thaimaassa moni asia on niin erilailla kuin Suomessa, että oikeastaan en ollut edes huolissani siitä, meneekö tonni siihen mihin pitääkin ja tulevatko seuraavat sähkölaskut hoidettua. Uskon, että tulevat.

Tänään kävimme istuskelemassa A-talon aulassa eli lobbyssä. Siellä respatiskin takana touhuili myös eilinen virkailija, joka hetken päästä tuli luoksemme kädessään tuloste, johon oli tehty merkintöjä koskien asuntoamme ja eilistä tonnin rahaa. Tieto sähkölaskuja varten luovutetusta rahasta oli siis dokumentoitu muutenkin kuin näppäämällä selfie. Kun nyt illalla avasin tietokoneeni, huomasin että virkailija oli myös lähettänyt minulle sähköpostin, jonka viestikentässä oli vain kaksi asiaa: sähköpostiosoitteeni ja Suomen puhelinnumeroni. Mitä muuta keskinäisen luottamuksen aikaansaamiseksi enää tarvitaankaan? 

Entä sitten ilmastointilaitteen testaus? Se ei kyllä mennyt niin kuin sovittiin. Ei näkynyt testaajia kello kymmeneltä eikä myöhemminkään. Mutta mitäpä siitä. Meille riittää, että laitteet toimivat.