jormas: Voi = ruotsiksi smör, äiti = mamma, joulu = jul, 6 = sex, palata, tulla takaisin = kom tillbaka. Eli: "Voi äiti, joulukuusi palaa" on ruotsiksi "Smörmamma julsex kom tillbaka". Selvisihän? Ehkä jollekin kuitenkin.
Mutta minkälaista on olla ja resuta maailmalla ilman kielitaitoa, kun pohjalla on lisänä mielen repaleisuus, jonka vuoksi vieraiden ihmisten kanssa ei uskaltanut puhua edes suomeksi ilman rohkaisuryyppyä. Saati sitten hakea tyttöä tanssiin, kun ei osannut mielestään tanssia senkään vertaa kuin toiset. Enkä osaa vieläkään enkä taida opetellakaan, vaikka päivis on hyvä tanssimaan. Häihimmekin pestasin Hyrylän mustalaisten kyläpäällikkö Santerin tanssimaan häävalssin puolestani. Kulkurin valssi oli biisin nimi. Muistelen, että sen meille esitti Haaksiluodon Hessu bändeineen. Alan miehiä hänkin.
Vaikka koulussa minun oli pakko istua saksan ja ruotsin tunneilla, en oppinut siellä mitään. Tuntien parasta antia oli, kun opettaja ajoi mesoamisen ja häirinnän vuoksi luokasta ulos, mutta ei passittanut rehtorin pakeille. Parhaat kielten opettajani ovatkin olleet television Dallas-sarjan Sue Ellen ja JR. Sekä leffateattereissa Clint Eastwood.
Mutta moneen tai lähes kaikkeen oppii. Kuten tulemaan toimeen Thaimaassa, vaikka olen päättänyt, että sitäkään kieltä en opettele. Sekin oli ennen helppoa elämää, sillä entisen Thaikotimme ympäristössä Pattaya Suomi-Seuralla on ollut suomalaisia yllin kyllin, joiden kanssa keskustella kotimaaksi sen tärkeistä tapahtumista. Että onko kansa kyllästynyt Tuksu Tukiaiseen, kun Seiska-lehtikään ei ole hänestä mitään kirjoittanut.
Mutta nyt uudessa kodissamme on toiset kuviot. Ei näy eikä kuulu suomalaisia eikä suomea. Näkyy Kazakstanin, Venäjän, Kiinan, Ukrainan ja monen muun maan väkeä paikallisten lisäksi. Mutta hyvin olen tullut juttuun, kun vaan rohkaisen mieleni ja ymmärrän, että eihän elekieli-keskustelukaverinikaan osaa suomea yhtään enempää.
Kaiken tietävät suomalaiset ovat yrittäneet iskostaa päähäni, että varsinkin venäläisiä pitää vihata ja sättiä. Ja jotteivat ymmärtäisi mitä puhutaan, niin varmuuden vuoksi suomeksi. Erityisesti heidän tapojaan pitää paheksua unohtamalla kotimaisen Ruotsin ja Viron meikäläisten laivamatkailu ja entisaikojen Keihäsmatkat. Asiaa ei minulle ole tehnyt helpommaksi isäni rintamalla vietettyjen vuosien perintö ryssävihoineen.
Mutta kun me päätimme viettää myös tulevaisuudessa osan ajastamme Jomtien-Pattayalla, niin näin ovat päättäneet myös monet venäläiset. Eivätkä he pysy poissa, vaikka Suomipoika kuinka niin toivoisi. Koska haluan itselleni myös sisällöllisesti mahdollisimman laadukasta elämää, päätin opetella tulemaan toimeen kaikkien kanssa. Myös venäläisten. Ei tarvitse mennä edes menneisyyteen, kun suomalaisen perusjuntin viereen baaritiskillä istahtanut ranskalainen saa mojovan nyrkiniskun ohimoonsa. Siitä hyvästä, että on kotikielellään toivotanut vieressään istuneelle suomalaiselle hyvää iltaa. Joka onnettomalla itsetunnolla ja vielä onnettomalla kielitaidolla tinttaa fransmannia nokkaan ja sanoo, että puhu perkele suomea. Luulen, että suurin syy venäläisten outouteen ei ole ylpeys vaan meidän tapaan kielitaidottomuus.
Toissa iltana opastin kiinalaiselle Seven Seasin uudessa Harvian höyrysaunassa tai -huoneessa sen käyttöä yhteisellä kielellämme. Puhekielessä samoja sanoja meillä oli keskimäärin kolme. Uusi, kiinalainen saunakaverini taputti minua olalle kuin sydänystävää, kun hän oli sormin kyennyt kertomaan minulle olevansa 72-vuotias ja kun hän samalla kielellä käsitti minun olevan 66. Mukavaa sanon minä, vaikka en edes yrittänyt omaa tai kansallista itsetuntoa vahvistaakseni kertoa hänelle, että suomalainen palomies veti kämmenet veressä vuorokaudessa yli 4000 leukaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti