Thaimaamme, osa 2

jormas: Olin ensimmäisen yön uudessa Thaikodissamme. Oli rauhallista ja mukavaa, vaikka ympärillä päivisin ja vähän iltaisinkin surisee sahat ja paukkuu vasarat varmasti vielä vuoden. Lähetin iltasella päivikselle valokuvan, johon hän vastasi, että aivan kuin satumetsä, Niinpä hyvinkin ja siihen istuu vielä kuvan etualalle tuleva keinonurmikko. Sama nurmi tulee myös kaikkien kahdeksan rakennuksen katoille, sillä sateen suojan lisäksi katot tulevat myös virkistyskäyttöön. Aika näyttää mitä se on, sillä nyt tiedämme vain, että Koneen hissit vievät katoille saakka.

Mutta eipä mennä asioiden edelle. Olemme päiviksen kanssa resunneet lähinnä ulkomailla aika tavalla. Myös Sininauhasäätiö harrasti aikanani niin sanottuja bonusmatkoja, jolloin koko työntekijäjoukko kävi hakemassa vauhtia tekemiseen ulkomailta, mutta myös vahvistamassa, että "me kaikki yhdessä olemme Sininauhasäätiö". Yhteishenki ja yhteen puhaltamisen halu ja taito olikin vertaansa vaille. Ehkä Sininauhakin on nykyisin yt-neuvotteluineen vain yksi työpaikka työpaikkojen joukossa.

Siellä jossakin maailman turuilla Matkakodillamme matkatessa virisi ajatus, että voisiko meillä kuitenkin olla ulkomailla Matkakotimme lisäksi joku pysyvämpi paikka. Varsinkin päivis taisi pitää sitä enemmän tai vähemmän tuulihattujen juttuna, sillä rahassa emme ole Roope-sedän lailla kylpeneet koskaan. Toisaalta kyse on voinut olla vain tavasta jarrutella minua, sillä uskon, että päivis kulkee rinnallani ties minne, jos vaan turvallisuus on jotain muuta kuin missä ovat oma rajani.

Joka tapauksessa siitä se virisi. Mutta ehtojakin meille mieleisen paikan löytämiseen oli. Ensimmäinen oli, että ilman pitää olla lämmin, olemmepa uuteen paikkaan menossa milloin tahansa. Siksi karisivat Välimerenmaat pois Espanjaa, Portugalia ja Turkkia myöten.
Toinen ehto oli, että paikallisen väestön pitää suhtautua suomalaisiin sekä ylipäätään turisteihin ystävällisesti. Ja varsinkin meihin, jotka olemme lähempänä tyhjä- kuin täystaskuisia. Ehkä joku voisi samaa ajatella päistämme. Tämä kriteeri pudotti Floridan pois, sillä on se sitten ollut olematonta itsetuntoani tai ei, mutta Miamissa ja Floridan rämeillä käydessäni koin, että minua katsottiin pitkin nenänvartta.
Kolmas ehto oli hintataso ja Florida olisi karsiutunut pois jo senkin vuoksi. Tämä pudotti pois myös ison osan Thaimaata, sillä Phuketista lähtien pitempiaikaiseen asumiseen on hintataso meille liian korkea. Mutta jäljelle jäi Pattaya, joka lienee yksi maan edullisimmista kohteista, joissa iso osa katukuvassa näkyvistä on muunmaalaisia eli farangeja. Tai täkäläisittäin falangeja, sillä r-kirjain taipuu harvan paikallisen suuhun. Osin Bangkokin läheisyyden vuoksi moni thaimaalainen viettää vapaa-aikaansa Jomtien-Pattayalla. Joka ehkä osaltaan huolehtii siitä, että hinnat ovat ja pysyvät kohtuullisina.
Neljäs ehto karsi käytännössä kaikki muut pois. Halusin nimittäin voimakkaan suomalaisyhteisön, jonka kanssa keskustella missä ovat Matti Vanhasen tuppeen sahatut laudat. Ja missä milloinkin hengailee Jasmin Mäntylä. Puhumattakaan Mervistä ja Nykäsen Matista. Näistähän eivät kanssani keskustele kuin suomalaiset, eivätkä aina hekään. Joten Pattaya on meidän  kohde ja siitä kertomista jatkan melko varmasti ylihuomenna.