Sivun näyttöjä yhteensä

perjantai 30. syyskuuta 2016

Unohtumattomat ensivaikutelmat

päivis: Sähköpostiini arkiaamuisin ilmestyvä Ajatusten aamiainen jakoi tänään ajatuksen, joka liittyi tälle päivälle ajattelemaani blogiaiheeseen. Aamun ajatus oli tällainen:

Ihmiset unohtavat mitä olet tehnyt.
Ihmiset unohtavat mitä olet sanonut.
Mutta he eivät unohda niitä tunteita,
joita olet heissä herättänyt.

Joku aika sitten olin ryhmässä, jossa pohdittiin, kuka minä olen. Kun jäin sitä miettimään, jotenkin luonnollisesti siitä seurasi ajatus, että mistä minut muistetaan, sitten kun minua ei enää ole. Kun on "kuudenkympin ja kuoleman välissä", ei näiltäkään ajatuksilta voi välttyä. Ei ainakaan, jos yrittää olla rehellinen itselleen.


Jos nyt ei kuitenkaan synkistelisi, aiheen voisi kääntää vaikka siihen, miten tärkeä ensivaikutelma on. Varsinkin työnhaussa sitä korostetaan. Kun menee työhaastatteluun, ensivaikutelma saattaa pilata työnsaantimahdollisuuden, mutta yhtä hyvin myönteinen ensivaikutelma voi avata ovet uuteen työpaikkaan. Tai mihin se nyt missä tilanteessa vaikuttaakin.

Itse jouduin muutama päivä sitten tilanteeseen, jossa joko annoin itsestäni hyvän ensivaikutelman tai sitten tulin pilanneeksi suhteen uuteen henkilöön, joka on työasioideni kannalta melkoisen merkittävässä asemassa. Veikkaan tuota jälkimmäistä.

Muistin ensivaikutelman tärkeyden vasta sen jälkeen, kun olin tarttunut kuvaannollisesti ko. henkilöä hihasta kiinni ja esitellyt itseni. Siitäkin huolimatta, että hän selvästi halusi vain pyörähtää vähin äänin avokonttorissamme.

Otin ikään kuin ohjat käsiini, vaikka tuon henkilön olisi asemansa vuoksi kuulunut olla se, joka pitää ohjaksia. Ehkä juuri se olikin syy, miksi minä olin aloitteellinen. Ajattelin, etteihän tämän näin pidä mennä. Että luikitaan vain ohi sanomatta mitään. Löydän itsestäni joskus väärissä paikoissa opettajan, kasvattajan - ja äidinkin. Varsinkin Jorma toisinaan huomauttelee, että koska lapseni ovat jo aikuisia, toteutan joskus äidin rooliani häneen. Kieltämättä se voi tuntua ajoittain typerältä siitä lapsen roolin ahdetusta.

Vaikka saatoin työpaikalla antaa huonon ensivaikutelman, tämä ikä onneksi myös suojaa omaa itseä niin, ettei pienet tai suuremmatkaan mokat välttämättä ole elämää suurempia asioita. Näissä tunnelmissa ja ensi viikon YT-neuvotteluja odotellessa.

Ei kommentteja: