Luonnossakulkijan päiväkirja

päivis: Keksin tuon otsikon mukailemalla vuosikausia sitten lukemaani Helinä Siikalan kirjaa nimeltä  Metsässäkulkijan päiväkirja. Piti ihan tarkistaa. Kirja on tosiaan vuodelta 1982. Kirjalla ei kyllä taida olla juuri mitään tekemistä sen kanssa, mistä nyt ajattelin kirjoittaa.

Mutta tuota kirjaa voin suositella. Se on edelleen myynnissä verkossa. Luin Metsässäkulkijan päiväkirjan useammankin kerran 1980- ja -90-luvuilla.

Kun Niilo on meillä, kuljen luonnossa enemmän kuin muulloin. Tosin Jokilaaksossa ollessamme olemme aina metsässä- tai luonnossakulkijoita. Niin keskellä metsää me täällä maalla olemme. Ei uskoisi, että samalla olemme linnuntietä mitattuna ehkä noin kahden kilometrin päässä Helsinki-Vantaan-lentokentän lähimmän kiitoradan päästä.

Miten kuihtuneet saniaiset voivatkaan loistaa
ihan niin kuin ne olisivat kultaa.

Kun eilen aamulla kiersin Niilon kanssa kuntopolun, tähtien asento oli oikea luonnon havainnointiin. Huomasin jopa erikoisenvärisen saniaispusikon. Otin siitä kuvankin ja laitoin Instagramiin. Tuli monta tykkäystä ihan vierailta ihmisiltä.

Vaan mitenkäs luonnossa kulkeminen sujui tänä aamuna? Taivas oli pilvessä. Hyvä ettei vettä tihuttanut. Eipä kiinnostanut yhtään ihailla luonnon kauneutta. En kuullut linnun laulua, en tuulen huminaa, vaikka molempia varmasti olisi ollut tarjolla.

Mutta jostain syystä (taas niiden tähtien asento) tänään kotimatkalla junan ikkunasta huomasin ihan valtavasti hienoissa ruskan väreissä olleita puita ja pensaita. Noin viikko sitten uskalsin jopa epäillä, että etelään ei ruskaa saadakaan. Ja kun pääsin kotiin ja läksin Niiloa ulkoiluttamaan, olin taas mitä parhain luontoihminen. Innostuin jopa siirtämään rikkoutuneen ja väärään paikkaan pyörähtäneen vesirummun takaisin oikealle paikalleen.

Luonnossakulkijan päiväni kruunasi hirvi, joka töllisteli Soiniityntien niityn laidassa kun hiljaa ajoin autolla ohi. Vahtikoiramme Niilo ei tällä kertaa ollenkaan huomannut, mikä loistava tilaisuus sillä olisi taas ollut näyttää, kuka onkaan Jokilaakson kuningas. Mutta ehkäpä se oli jo viime yönä nähnyt hirven. Ainakin yöllisestä haukusta päätellen pihassa tallusteli joku sinne kuulumaton. Mutta luonnossakulkija kuitenkin.