Sivun näyttöjä yhteensä

torstai 14. heinäkuuta 2016

Muistojen merikontin unohtuneet muistot

päivis: Olemme heinäkuun alusta saakka kyhänneet Tuusulan Jokilaaksossa jatkoa Omia polkuja kulkevien kaupan tavaroille. Hyrylän keskustassa olleen kirpparin nimi on edelleen tallessa, mutta uutta viritystä kutsumme myös Muistojen merikonteiksi. Kaikki kirpparille jääneet tavarat kun on nyt lähes kokonaan siirretty uusille paikoille pitkään merikonttiin. Ja jokaisella kirpputorille päätyneellä tavaralla on tietysti oma tarinansa. Vahinko vain, kun emme niitä muistoja ja tarinoita tunne. Välillä kyllä olemme varanneet oikeuden sepittää tarinoita omasta päästämme.

Tarkalleen ottaen merikontteja on kaksi. Toinen niistä on kirpputoria varten ja toinen on varattu omille tavaroillemme. Niihin liittyvät tarinat tietysti ovat muistissa, mutta ehkä niitä muistoja pitää ensin vähän jäähdytellä, ennen kuin tavarat päätyvät myytäviksi.

Kaupparaitin kauppaan jäi kirpparin loputtua melkoinen valikoima monen sorttisia laseja, mukeja, kahvikuppeja ja lautasia, kahvinkeittimiä, kukkavaaseja, vokkipannuja, tauluja, liuta epämääräistä lasitavaraa ja esimerkiksi useita jalkakylpylaitteita. Ja voi sitä kynttilänjalkojen määrää!

Kaupparaitilta tuotiin tietysti myös kaikki hyllyt, joihin tavaraa on nyt siis parin viikon ajan soviteltu periaatteella "tehdään sen verran kun tuntuu mukavalta". Kieltämättä on ollut mukavaa, mutta monta kertaa on myös tullut ihmeteltyä tavaroita, jota ihmisillä kodeissaan on.

Omia polkuja kulkevien kaupalle lahjoitetuista esineistä ehkä erikoisimpia ovat ihmisten ulkomailta tuomat tai saamat tuliaiset. Matkamuistojen ehdoton ykkönen on suolasirotin. Tai joissakin on varmaan säilytetty myös pippuria. Aika usein luultavasti ei ole pidetty mitään, joten suurinta osaa sirottimista on oletettavasti säilytetty koriste-esineinä.

Tulevaisuus näyttää, miten kauppa Muistojen merikonteissa käy. Kaupparaitillahan kirppari ei ollut mikään "suksee", mutta se ei Omia polkuja kulkevien kaupan varsinainen tarkoitus ollutkaan. Tärkeämpää oli tarjota ihmisille kohtaamispaikka. Saamastamme palautteesta päätellen sellaisena se lunastikin paikkansa ja moni vakituinen kävijä jäi kauppaamme kaipaamaan.

Suunnaton tavaramäärä saadaan kutakuinkin mahtumaan hyllyihin ja kirjahyllyihin, jotka olivat Kaupparaitillakin. Jorma keksi myös hyödyntää kontin katon rajassa olevat koukut, joiden kautta sai vedettyä narun. Nyt osa tekstiileistä ja muista tavaroista koristaa kontin kattoa.

Ideoimme jatkuvasti tapoja, miten saisimme tavaran kiertämään. Kirpputorihan on oiva keino saada tarpeettomiksi jääneille tavaroille uusi elämä, jatkoaika. Omia polkuja kulkevien kaupan lisäksi olemme aikaisemmin kokeilleet kirpputorimyyntiä vuokraamalla pöytäpaikan ainakin kahdelta eri kirpputorilta. Kaupalta jääneitä tavaroita on myös myyty ja myydään taas ensi sunnuntaina Hyrylän Terran parkkipaikalla pidettävällä Konttikirppiksellä. Kontti-sana tarkoittaa tässä yhteydessä auton peräkonttia. Pieneen Smart-autoon mahtuu kummasti myytävää tavaraa.

Olemme myös aloittamassa yhteistyötä mäntsäläläisen kirpparin kanssa. Nettikauppakin kiinnostaa. Aukioloaikoja Muistojen merikonteilla ei ole. Jos olemme kotona, olemme aina auki, kun joku ilmoittaa tulostaan etukäteen.

Ei kommentteja: