Unisexiä ja eläinelämää

jormas: Luulen, että terveydelle on hyväksi olla kiinnostunut kaiken maailman ympärillä tapahtuvista asioista. Se pitää myös mieltä virkeänä, vaikkakin huomaan sortuvani välillä liikaa kielteisten ilmiöiden ruotimiseen. Ehkä niistä kirjoitetaankin enemmän. Toki mukaviakin poikkeuksia löytyy. Kuten tämän päivän Hesarista. Samalla aukeamalla oli nimittäin uutinen Vihdistä, jossa viiden hengen seurueessa oli saatu riitaa aikaiseksi sen verran, että yksi pääsi hengestään. Tämä ei tietenkään ollut mukavaa, vaan se, että kolminkertaisen palstatilan oli saanut mies, joka oli nukahtanut Savonlinjan linja-autoon, eikä herännyt edes Kampin terminaalissa, kun kuljettaja pisti pillit pussiin ja lähti arvatenkin kotiinsa. Onneksi matkamiehellä oli ollut älypuhelin matkassa, jolla hän oli pyytänyt apua Facebook-päivityksellä, että joku tulisi päästämään hänet pois.

MacCosen ottamassa kuvassa Niilo ja vapauden riemu

Ihmisten suhtautumista koiriin, omiinsa ja muiden, olen seurannut kai niin kauan kuin olen elänyt. Se on usein huvittavaa, mutta yhtä usein se ei ole huvittavaa. Varsinkaan silloin, kun jonkun luonnevikaisen ihmisen koira käy muiden ihmisten tai toisten eläinten kimppuun. Ehkä suurin ihmetyksen aiheeni on kuitenkin, että mistä moiset ongelmat syntyvät, kun esimerkiksi Thaimaassa ja arvatenkin muutenkin enin osa maailman koirista on ja saa olla aina irti? Onko osansa osin länsimaisella kulttuurilla, jossa ihmisen pitää hallita ja säätää kaikkea mahdollista?

Jokunen tovi sitten luin, että Helsingin Vanhankaupunginlahden Lammassaaressa on ollut vuosikausia laittomasti kylttejä, jotka kieltävät täysin koirien tuomisen Arabianrannan läheisyydessä sijaitsevaan saareen. Kyltit olivat saaren mökkiläisten pystyttämiä. Ne kaivettiin lopulta maasta huhtikuun lopulla, kun osa Arabian alueen Facebook-ryhmän jäsenistä päätti lähettää niiden virallisuudesta kyselyn Helsingin rakennusvirastolle. Kyseistä saarta muuten hallinnoi raittiusyhdistys Koitto ry.

Aivan oma lukunsa ovat seurakuntien ylläpitämät hautausmaat, joilla hyvinkin monella on koirien tuontikielto. Niistä on käyty oikeutta muistaakseni KHO:ta myöten, jonka päätöksellä kyltit ovat laittomia. Toki ymmärrän sen, että ei ole sopivaa, jos kyseiset nelijalkaiset nostelevat koipiaan milloin kenenkin haudan tai muistomerkin juureen. Se ei kuitenkaan riitä syyksi kieltää koirat kokonaan hautausmailta.

Onkin ollut mukava huomata, että esimerkiksi keravalaiseen ruokapaikkaan, Onnelliseen Kanaan ovat koiratkin tervetulleita. Niille on jopa oma ruokalistansa. Se onkin yksi Niilon kantapaikoista. Höllennystä tai kirjavuutta koirasääntöihin on havaittavissa välillä muuallakin, vaikka Hyrylän Puuiloon ei saa viedä koiria lainkaan. Tosin siellä oleva mukava henkilökunta kertoo, että aina välillä joku salakuljettaa koiran sisään. Näin oli laita aiemmin myös Hyrylän Kodin Terrassa. Nyt siellä on ulko-ovessa info, että koirat ovat tervetulleita "eläinosastolle". Mutta Niilon asteikossa rautakauppojen piikkipaikkaa pitää Bauhaus, jossa se viilettää työntämissäni ostoskärryissä vaikka kuinka kauan. Ja nauttii silminnähden siitä, kun ihmiset kehuvat ja silittävät sitä.

Aivan oma erityinen huvituksen aiheeni on ollut tasa-arvoisen avioliittolain myötä framille noussut keskustelu sukupuolineutraalista milloin mistäkin. Yksi uusi tulokas joukkoon ovat unisex-käymälät. Sananahan se ei tarkoita seksiunia, vaan unisex tarkoittaa molemmille sukupuolille sopivaa tai kohdistettua asiaa. Esimerkiksi unisex-vaatteita tai unisex-etunimiä voivat käyttää molemmat sukupuolet. Käymälänähän siinä ei ole mitään uutta, sillä jo lapsena meillä oli pihanperällä käymälä, jossa oli useampikin istuntopaikka. Ilman väliseiniä. Parhaimmillaan istunnossa saattoi olla miehiä ja naisia yhtä aikaakin. Unisex taitaa ehkä käymälöiden osalta olla jotain muuta kuin ryhmäsellainen.