Avoin kirje nastolalaiselle Markku Helinille

jormas: Kuten monet tietävät vietän paljon aikaani Thaimaan Pattayalla ja puuhastelenkin siellä yhtä jos toista. Mielestäni kohtuullisen pyyteettömästi vastuullistakin. Olen jo vuosia toiminut esimerkiksi Pattaya Suomi-Seuran yhtenä yhteiskuntavastuun kantajana. Tärkein alueeni on ylläpitää Seuran kotisivuja sekä osaltani olen myös Seuran Facebook-sivujen ylläpitäjä. Vastaan lisäksi jokaiseen Seuran kolmeen sähköpostiosoitteeseen sekä kahdelle keskustelupalstalle tulleisiin kysymyksiin ja  avunpyyntöihin parhaan kykyni mukaan. Yhteystietoni ovat tämänkin vuoksi hyvin avoimesti kaikkien käytettävissä.

Aika usein kyse on oikeasta hädästä, jolloin apu, vaatimatonkin, on tervetullutta. Yksi heistä olit sinä nastolalainen Markku Helin, joka lähetit lyhyen viestin kaukaa Thaimaan maaseudulta ja kerroit olevasi pulassa ja ettei suurlähetystökään pysty auttamaan.

Olen tottunut elämään niin, että ihmistä en jätä pulaan, vaan jeesaan aina kykyjeni mukaan. Vastasit viestiini, kun lupasin jeesata, jos et pyydä rahaa: "Kuljetuksen tarvitsisin kuitenkin, kun olen näin kaukana. Lentolippuja ei pysty muuttamaan, niillä kun ei ole muutosoikeutta. Kaikki apu on tarpeen, kiitos kun vastasit viestiini. Markku numeroni on Thaimaassa se ja se."
Sanoit vielä kurjuutta ja pyyntöä tehostaaksesi, että Thaimaassa vihitty vaimosi heitti ulos, kun rahat loppuivat ja kaikki meni, myös auto ja asunto. Tänään minun on helppo ymmärtää vaimoasi.

Oli siis syytä ajatella, että olet oikeasti pulassa, joten selvitin paljonko junaliput karvalakkiosastossa maksaisivat Bangkokin lentokentälle. Kaikkinensa siitä olisi selvinnyt alle 20 eurolla. Joten söin sanani rahan lainaamisesta ja lähetin vaatimattomasta eläkkeestäni sinulle 50 euroa. Luotin sinuun.

Lupasit maksaa viipymättä velkasi takaisin Suomeen tultuasi. Sainkin sinulta viestin: "Kotona oon ja laitoin sen 50 € maksuun." No, sinä tulit, mutta rahoja ei kuulunut. Niiden sijaan tuli selityksiä selitysten perään, jotka alkoivat siitä, että pankki ei ollut hyväksynyt suoritusta. Aikamme kirjoiteltiin puolin jos toisin ja pitkän patistelun jälkeen sinulta viimein tuli ensin 13 ja sitten 5 €. Kiitos siitäkin, vaikka se naurettavalta tuntuukin, kun ajattelen hätäsi suuruutta ison Thaimaan maaseudulla varmastikin paikallisia kieliä taitamattomana.

Kun nyt olen kysellyt sinulta loppuvelkaa, et kyselyihini enää vastaa, joten siksikin kyselen asiasta julkisesti. Sen aloitan tällä avoimelle kirjeellä sinulle, mutta kirjeen kirjoitan ennen kaikkea kaikille muille varoitukseksi kaltaisistasi.

Mahtanet ajatella, että hyväuskoisten ihmisten pienimuotoinen pettäminen on sinulle sallittu kansanhuvi. Kansanhuvisi saat pitää, mutta jokaisella hoitamattomalla asialla on hintansa. Sillä tässä asiassa minun kansanhuvini vastaavasti on olla tavalla tai toisella piikkinä lihassasi kauan......

Voit ajatella, että miksi moinen nuoha moisesta pienestä asiasta. Siksi, että ihmisten hyväksikäyttämäsi tavan maksumiehenä ovat kaikki, jotka tarvitsevat ja pyytävät vastaavaa apua, mutta hoitavat asiansa. Heille kaikille annan jatkossa nimesi ja yhteystietosi perusteluiksi, jos en jeesaa heitä kuten sinua jeesasin. Mutta sitä ennen pengon esiin ovatko vanhempasi elävien kirjoissa ja kysyn neuvoa, mitä minun olisi hyvä tehdä kanssasi. Sillä heillä lienee siitä arvatenkin minua, jos ei parempi, niin ainakin pitempi kokemus. Voit ajatella, että mitä tämä soppa heille kuuluu. Kuuluuhan se mitä suurimmassa määrin, sillä hehän ovat sinut tehneetkin. Haluan kuulla mitä mieltä he ovat ylipäätään vastuusta.

Julkiseksi tämän asian teen kuten kirjoitin siksi, että haluan jakaa yhden näkemyksen siitä, miksi joku ei ehkä enää lainaa tai muutenkaan jeesaa hädässä olevaa. Omalla alamittaisella tavallasi, Markku Helin, osoitat kaikille, että meidän suomalaisten ei tarvitse hakea omaan pesään paskantajia oman maan kansalaisten tunkioita tai lautasta kauempaa.