Sivun näyttöjä yhteensä

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Työmatkalla

päivis: Olen taas totutellut muutaman päivän ajan työmatkoihin. Kaikki on suunnilleen entisellään. Kun lähden niin, että kotitietä ajaessa radiossa luetaan merisäätä, tiedän, että ennätän klo 8.14 Leinelän asemalta lähtevään kehäradan P-junaan.

Minuuttiaikataulu on ehdottomasti asia, jota en elämääni kaipaa. Mutta nimenomaan minuuttien laskemiseksi töissä käynti on muuttunut. Tai sitä se on ollut siitä saakka, kun meillä otettiin käyttöön Neptonin Työteho-ohjelma.

Yleensä töihin menijöitä on junassa ja sen jälkeen kaduilla, kun kävelen Pasilasta Mäkelänkadulle, suunnilleen saman verran joka aamu. Tänään oli vähemmän. En keksinyt siihen mitään järkevää syytä. Ei kai keskiviikko selitä sitä, että mennään myöhemmin töihin - tai kenties ollaan menty jo aikaisemmin.
Työmatkalla kävelen muun muassa näissä maisemissa.
Voisin junamatkan jälkeen hypätä ratikan kyytiin, mutta harvoin edes vilkaisen infotauluun, josta seuraavan seiskan lähtöaika näkyisi. On mukava kävellä vartin verran ennen työpaikalle tuloa.

En juurikaan tee aamun junamatkoilla havaintoja muista matkustajista tai ohi kiitävistä maisemista. Olen silloin töissä. Luen puhelimesta sähköposteja. Varmimmin sieltä löytyvät Meltwaterin uutispoiminnat, jotka useimmiten ilmestyvät sähköpostille klo 8.15. Niitä selatessa, ja osa uutisista tulee myös luettua, parinkymmenen minuutin junamatka hurahtaa aivan huomaamatta. Joskus varmaan unohdan jäädä pois Pasilassa. Vaan mitäpä sekään haittaisi.

Työpäivän jälkeen kotimatkalla en juurikaan koske puhelimeen. Silloin tulee seurattua muita matkustajia, ja matkakin tuntuu pitemmältä kuin aamuisin. Melkein aina junavaunussa on joku, joka jostain syystä puhuu kovalla äänellä puhelimeen ja selvittelee yksityis- tai työasioitaan. Suurin osa matkustajista näyttää kuitenkin olevan yksin liikkeellä, joten keskinäisiä keskusteluja junassa kuulee harvemmin. Jos sellaisia haluaa varta vasten kuunnella, pitää valita ratikka. Luulen, että joskus vielä vietän kokonaisen päivän ratikassa vain kuunnellakseni ihmisten keskusteluja.

Ei kommentteja: